Moonlight on pinnalta hiljainen mutta sisältä täynnä vimmaa ja hellyyttä: Neljän tähden elokuva!

Se on kuin turvapaikka keskellä Trumpin ja huutomerkkien aikaa. Kahdeksan Oscar-ehdokkuutta saanut Moonlight on pienimuotoinen draama, jonka filosofia tuntuu eurooppalaiselta.

Tarina seuraa afroamerikkalaisen miehen kasvua kolmessa episodissa. Ensimmäisen miljöö muistuttaa 1990-luvun katujengielokuvista. Kymmenvuotias, ujo Chiron löytää suojaa ja isän mallia diileriltä, joka myy huumeita hänen äidilleen. Poika itse ei vaikuta rikoksiin taipuvalta tyypiltä.

Toisessa episodissa Chiron käy koulua, jota toiset hallitsevat pelolla. Kolmannen episodin teema on homoseksuaalinen intohimo, jonka Chiron tunnistaa ja hyväksyy itsessään.

Barry Jenkinsin elokuva on pinnalta hiljainen, mutta sisältä täynnä ääntä, vimmaa – ja hellyyttä. Resonoiva aihe ei ole homous vaan minkä tahansa identiteetin vahvistuminen ja rohkeuden etsiminen itsestä.

Chironia esittää joka jaksossa eri näyttelijä. Riskialtis ratkaisu toimii.

Äitiä näyttelevä Naomie Harris ja diileriä esittävä Mahershala Ali saivat Oscar-ehdokkuudet.

Jenkins puolestaan on ensimmäisenä afroamerikkalaisena ehdolla ohjauksesta ja käsikirjoituksesta teoksella, jolla on myös parhaan elokuvan ehdokkuus.

Tappelut ja kömpelöt eroottiset hetket välittyvät lempeän unenomaisella tyylillä. Kuvakielessä on vaikutteita Wong Kar-wailta. Pedro Almodóvarin elokuviin viittaa aikakerronnan kokeellisuus sekä niistä tutun musiikin käyttö.

Silti Moonlight on aitoamerikkalainen.

★★★★☆

Moonlight elokuvateattereissa.