Tehtiin sanonnoista ­asiaa

Eilisen teeren poika. Ajaa kuin käärmettä pyssyyn. Suu messingillä. Porvoon mitalla. Monet vanhat sanonnat kuulostavat arvoituksellisilta, jopa runollisilta.

Emeritaprofessori Kaisa Häkkisen pieni tietokirja Tikusta asiaa selittää lyhyesti yli sadan puheenparren, sanonnan tai fraasin taustan.

Ne ovat joskus yllättäviä. Esimerkiksi ajaa kuin käärmettä pyssyyn ei ole silkka kekseliäs kuvaus hankalalta tuntuvan hankkeen edistämisestä vaikka väkisin. Joskus on todella uskottu, että pyssystä saa uudelleen osumatarkan, kun piippuun houkutellaan käärme ja ammutaan. Käärmeitä on siis joskus oikeasti ajettu pyssyyn.

Tutkijoiden on entistä helpompi kertoa, milloin jokin sanonta yleistyi kirjoitetussa suomessa. Se johtuu siitä, että vanhoja julkaisuja on digitoitu niin paljon.

Huomattava osa kirjan sanonnoista on peräisin Raamatusta. Monet esiintyivät ensi kertaa lehdissä 1800-luvulla. Viimeisen viidenkymmenen vuoden ajalta peräisin olevia sanontoja on kirjassa varsin vähän. Tai sitten niitä ylipäänsä on vain vähän.

Uusimpia näyttävät olevan 2000-luvulla syntyneet ei mennyt kuin Strömsössä sekä pyytämättä ja yllätyksenä. Ne ovat myös hauskempia kuin kirjan sanonnat keskimäärin. Niiden käyttäjät todennäköisesti tietävät, miten ne ovat syntyneet.

Eikö uusia sanontoja synny enää niin paljon? Vai pysyvätkö ne englanninkielisinä kuten my Roman Empire – siis asia jota ajattelee ihan kohtuuttoman paljon? Ovatko ne sarkastisempia, kuten kirjasta puuttuva yllättyneet parijonoon?

On helppo arvata, että 2000-luvulla erilaiset sanonnat siirtyvät puhutusta kielestä kirjoitettuun nopeammin kuin aikaisemmin. Ehkä viidenkymmenen vuoden päästä tutkijat osaavat sosiaalisen median arkistojen avulla määrittää hyvinkin tarkasti, milloin jokin sanonta yleistyi.

Selitysten laajuus ja tarkkuus vaihtelevat. Välillä Häkkinen käsittelee laajemmin sanonnan merkityksiä ja käyttöä, välillä hän kertoo lähinnä sanonnan alkuperästä.

Jälleen kerran väitetään, että repliikin ”Sinäkin, Brutukseni” lausui Julius Caesar vähän ennen kuolemaansa. Sanonnasta teki kuuluisan Shakespearen näytelmä. Se ei ole todellista historiaa.

Fraasit eivät ole ikuisia. Suhtaudun epäillen siihen, mikä on vaikka Eskon puumerkin tai Vanhan aatamin tulevaisuus.

Olisin myös mieluusti kuullut kielitieteilijän analyysin salaperäisestä H. Moilasesta. Hän ei näytä olevan katoamassa mihinkään. 

Kaisa Häkkinen: Tikusta asiaa. Suomalaisia sanontoja. 215 sivua. Teos, 2026.