Epäsovinnaisen rajalla

Alkuasetelma on vinkeä: Menestynyt taiteilija päättää matkustaa työtapaamiseen New Yorkiin lentämisen sijaan autolla – tullakseen haaveidensa ”rennoksi ja maan­läheiseksi naiseksi”. Hetken mielijohteesta hän jääkin lähiseudun pikkukaupunkiin, törsää 20 000 dollaria motellihuoneensa sisustamiseen ja iskee silmänsä autovuokraamon työntekijään.

Asetelman lisäksi tyyli ennakoi hupaisaa. Kun suhde kehkeytyy intiimiksi, minä­kertoja tunnelmoi: ”En voinut uskoa, että olin päässyt niin alas, ja halusin jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi. Rakentaa pienen mökin aivan hänen kalunsa viereen ja asua siellä lopun ikääni.”

Nimettömäksi jäävä päähenkilö kieltää, että hänen tempauksessaan olisi kyse mistään tavanomaisesta, kuten keski-iän kriisistä tai vaihdevuosista. Mutta juuri näihin hänen ”seksuaalinen käänteensä” perustuu. Ei siinä mitään – laadukkaalle vaihdevuosiromaanille on takuulla kysyntää, ja yhdysvaltalainen Miranda July kirjoittaa ruumiillisesta halusta tavanomaista veikeämmin.

Nelinkontin-romaanin (All Fours, 2024) alkupuolen koukut lupaavat kuitenkin ihmissuhdesoutamista ja -huopaamista jännitteisempää käsittelytapaa. Julyn edellisessä romaanissa Avokämmen (Siltala, 2016) oli sam­a pulma: se kurotteli normien tuolle puolen, muttei tohtinut pysyä siellä.

Ikään kuin kirjailija ei osaisi päähenkilönsä tavoin päättää, ollako epäsovinnainen vai tuudittautuako keskiluokan leppoisaan t­avanomaisuuteen. Tämä on nimenomaan romaanissa rakennettu vastakkainasettelu.

”Tuotantoni oli täynnä yllättäviä yhdyntöjä, sopimatonta seksiä, surrealismia ja lesboilua”, minäkertoja kuvailee. ”Säännöllinen elämä  – todellinen elämäni – oli kokonaan harmaata, väritöntä ja loputonta autiutta.”

Aiheen käsittelyä ei viedä tämän syvemmälle. Kun Nelinkontin sisältää vielä päälleliimattuja queer-sivuhahmoja, tamponileikkejä ja ruumiineritteitä, tulee vaikutelma, että kirjailija pyrkii lähinnä shokeeraamaan normatiivista amerikkalaisyleisöä.

Tylsänpuoleista juonta kannattelevat onneksi kertojan hauskat oivallukset ja Hilkka Pennasen notkea suomennos. Kun päähenkilö jalkautuu kuntosalille pumppaamaan rautaa, hän kuvailee: ”Eikö helvetissä ollut periaatteessa juuri sellaista? Eikö siellä joutunutkin nostamaan ja laskemaan painavia esineitä loputtomiin ilman mitään syytä?”

Myös kuumaksi odotetun baari-illan jälkeinen pettymys on kiteytetty osuvasti: ”Useimmiten sitä panee peitevoidetta kasvoille ja sitten myöhemmin puhdistaa sen pois, eikä siinä välillä tapahdu mitään elämää m­ullistavaa.” 

Miranda July: Nelinkontin. Suom. Hilkka Pennanen. 429 sivua. Siltala, 2024.