25 vuotta sitten

Hän on kapellimestari kohtalon voimasta ja Jumalan armosta, emotionaaliselta iältään itseään vanhempi ihminen, mystinen superlahjakkuus. Mikko Franck, 20.

Jorma Panulan löytö suoritti parissa vuodessa orkesterinjohdon diplomin Sibelius-akatemiassa, sai agentikseen maailmankuulun Jasper Parrotin ja yritettiin kiinnittää Tukholman Filharmonian ylikapellimestariksi jo puolitoista vuotta sitten. Hän johtaa Tukholman oopperassa ja Suomen Kansallisoopperassa. Hän on esiintynyt Saksassa, Australiassa, Amerikassa – yhtä voittokulkua. Kalenteri on täynnä kaksi vuotta eteenpäin. Lontoossa asuvan Franckin tavoittaminen on vaikeaa, sillä hän ei ota puheluita vastaan – tarjolla on enimmäkseen eioota niin journalisteille kuin esiintymisten pyytäjille.

Lapsenkasvoinen, suurisilmäinen Mikko Franck, 160 cm, on ihmeellinen ihminen. Ei häntä voi sanoa pikkuvanhaksi, ei vanhaksi muttei nuoreksikaan, ”nuoreksi mieheksi”. Hänessä on auktoriteettia, välimatkan pitämisen tarvetta ja pikkuisen tärkeyttä.

Voiko noin nuori eläytyä Carmenin hurjaan rakkausdraamaan? 

”Mikä on ikä”, Mikko Franck vastaa kysymyksellä. ”Ikä on vain numero, joka kertoo, kuinka kauan on kulunut ihmisen syntymästä. Elämä kulkee kuitenkin enemmän emotionaalisessa kuin fyysisessä ajassa. Kehityksemme ei riipu siitä, kuinka monta sekuntia on kulunut. Kehitymme omaan tahtiimme.” 

SK 23/1999 Riitta Pyysalo: ”Mikko Franck: Johtamisen lahja”, 11.6.1999.

---

Vuonna 1984

Suomen Kristillinen Liitto kyseli itseltään Jyväskylän puoluekokouksessa ”miten nämä hyvät asiat saadaan maailmalle”.

Eduskuntaryhmän johtaja Olavi Ronkainen julistaa Skl:n vihreäksi puolueeksi. Ronkainen kiertää Suomea Suoma-vaimonsa kanssa puhumassa perhekeskeisyydestä. Puheista on tehty kasetti, 20 markkaa.

”En minä myy tätä kasettia, sitä on kyllä ostettavissa, vaan uutta ajattelua. Sen ymmärtämiseksi teidän on tosin ostettava tämä kasetti.” 

sk 23/1984 Jukka Ukkola: ”Puolueseurat”, 8.6.1984.