Mika Waltarin syntymästä tänään 100 vuotta: Kun Waltari veti Taataa parrasta

Waltari ja Sillanpää 1958

Kolme kirjailijaa kohtasi kirkkaana syyskesän päivänä, kun Lassi Nummi lähti tarkkailemaan, maistuuko F. E. Sillanpäälle Mika Waltarin tuoma kakku. Taata kujeili ja antoi Waltarille lempinimeksi Habakuk Palturi. Lue SK:ssa vuonna 1958 julkaistu juttu.

Waltari, Sillanpää ja Nummi SK:ssa 37/2008

Lue tästä Lassi Nummen juttu Mietteliäs akateemikko ja kujeileva patriarkka (pdf; SK 37/1958).

Suomen Kuvalehti julkaisee tällä viikolla laajan otteen kirjailija Panu Rajalan Waltari-elämäkerrasta Unio Mystica – Mika Waltarin elämä ja teokset (WSOY), joka julkaistaan 1. lokakuuta.

Näin Panu Rajala kirjoittaa Nummen ja Waltarin onnittelumatkasta F. E. Sillanpään luokse:

Hauskimman syntymäpäivähaastattelun keksi Suomen Kuvalehti, joka lähetti runoilija Lassi Nummen, 30, noutamaan taksilla Mika Waltaria, 50, ja yhdessä herrat ajoivat Herttoniemen Ilvestielle onnittelemaan Frans Emil Sillanpäätä, joka täytti kolme päivää ennen Waltaria 70 vuotta.

Kohtaaminen oli aluksi hieman varautunut, kirjailijat olivat kulkeneet eri teitä ja etääntyneet, tuskin koskaan toisiaan kovin hyvin tunteneetkaan. Sillanpää heitteli reheviä kaskujaan ja nautti roolistaan parrakkaana patriarkkana. Waltari oli vaitonainen eikä pahastunut edes Sillanpään hänelle antamasta lempinimestä Habaguk Palturi. Taata oli kotipiirissä hienokseltaan vähätellyt nuorempaa kollegaa ja kummastellut akateemikon nimityksestä kuullessaan että ”kaikkia ne sinne kohlii”. Toisaalta Waltari oli mielessään valitellut sitä, että Sillanpään perilliset päästivät tämän niin paljon julkisuuteen esiintymään ja ”pilaamaan pateettisella tyylillään hienoa tuotantoaan”.

Mutta mansikkakakun äärellä vastakohtaisuudet alkoivat lientyä, ja haastattelija Nummi oli havaitsevinaan hienoisen yhteyden vähitellen syntyvän kirjailijoiden välille. Waltari muisti äkkiä yksityiskohdan Sillanpään novellista: kuinka pieni tyttö maistaa kesän ensimmäistä mansikkaa, ”siinä on niin hienosti saatu talteen kaikki, aistimukset ja makuvivahteet ja mielenliike…”

Nobel-mestari hämmästyy, hänen ”koleerisen raaka” ja ”dinosaurisen hilpeä” olemuksensa heltyy ja hän miltei liikuttuu: ”Kas vain, vai muistat sinä.” Hieno, näkymätön yhteisymmärrys on syntynyt, Nummi valppaana havainnoi.

Tosiasiassa sellaista novellin kohtaa tuskin löytyy Sillanpään tuotannosta. Waltari taisi sen keksiä saadakseen kontaktin isäntäänsä, eikä Taatakaan enää muistanut tuotantonsa kaikkia yksityiskohtia.

Kun emäntä, Sillanpään tytär Saara Kuitunen johdatti seurueen omakotitalon takapihalle istutuksia ihailemaan, kirjailijat jäivät hetkeksi kahden kameran ulottuvilta. Sillanpää pudotti tällöin hilpeän naamionsa ja hänen silmiensä pohjalle syttyi Waltarin kertoman mukaan ”pohjattoman surullinen katse ja hän sanoi, että ymmärräthän sinä veli hyvä, tämä nyt on tämmöistä, mutta kyllä minäkin vielä haluaisin kirjoittaa suuren romaanin…”

Laajempi ote Panu Rajalan Waltari-elämäkerrasta on julkaistu tämän viikon Suomen Kuvalehdessä.

Mietteliäs akateemikko ja kujeileva patriarkka (pdf; SK 37/1958)

Teksti
SK netin toimitus
Panu Rajala

Kuva
Jussi Pohjakallio / Skoy

Lisää aiheesta
Markku Envall: Mika Waltari kasvoi suosikiksi kosiskelematta (SK netti 17.9.2008)
Waltari-asiantuntijoilla riittää vientiä (SK netti 5.5.2008)
Mika Waltari 100 vuotta
Wikipedia
SKS
Ylen elävä arkisto
Mika Waltari -seura
Lue katkelma Risto Lindstedtin ja Reijo Vahtokarin kirjasta Mika Waltari – Muukalainen maailmassa.

Näytteitä äänikirjoista
Sinuhe egyptiläinen (mp3)
Komisario Palmun erehdys (wav)
Johannes Angelos (wav)

Lukijoina Lars Svedberg ja Veikko Honkanen (WSOY)