Mika Ripatti: työpaikkanäytelmä on kuin perhenäytelmä

Mika Ripatti
Teksti
SK:n toimitus
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Huomenna alkavassa Tampereen Teatterikesässä esitetään Mika Ripatin esikoisnäytelmä. “Rahalla on taipumus muuttua ihmissuhteiksi”, käsikirjoittaja toteaa.

Mika Ripatti
“Mitä kipeämmältä aihe tuntuu, sitä todennäköisemmin kirjoitan siitä komediaa”, Mika Ripatti sanoo. Kuva Mikko Stig / Lehtikuva


Bonuspalkkioita. Bisnesjuonia. Pätkätöitä. Tämänvuotisen Tampereen Teatterikesän pääohjelmisto tarjoaa monta talouteen kietoutuvaa tarinaa, vaikka festivaalilla ei tänä vuonna ole varsinaista teemaa.

“Raha muuttuu yhä hyväksyttävämmäksi tavaksi ymmärtää sitä, keitä olemme ja minne menemme. Uskonnollisessa maailmassa raha oli sivuseikka, koska oikea suuntamme oli taivas ja aarteemme odotti siellä. Tänään elämme tässä ja nyt ja todellisin aarteemme voi olla maallinen omaisuus”, pohtii käsikirjoittaja Mika Ripatti, jonka esikoisnäytelmä Tukholma vierailee Teatterikesässä.

Ripatin komediassa työntekijöiden palkka riippuu heidän menestyksestään Tukholman maratonilla. Kun tilanne kärjistyy äärimmilleen, henkilöt huomaavat sitoutuneensa yrityksen menestykseen omien unelmiensa kustannuksella.

“Täytänkö vain muiden tarpeita? Onko työlläni mitään tekemistä sen kanssa, mitä haluan elämältä? Myös tosielämässä hyvin moni keski-ikäinen miettii tällaisia asioita”, Ripatti sanoo.

Hän vahvistaa, että yhä useamman nykynäytelmän tapahtumaympäristö on firma, konttori tai muu työpaikka. Ripatin seuraavan näytelmän on määrä sijoittua henkilöstövuokrausyritykseen.

“Työpaikasta on tullut monen perhe. Ihmiset samastuvat pikemmin työkavereihin kuin sukuun. Työpaikkanäytelmä on tavallaan perhenäytelmä siirrettynä nyky-yhteiskuntaan.”

Ripatin mielestä talous ei silti useinkaan ole näytelmien varsinainen aihe. Rahan maailma antaa tarinalle vain puitteet sekä kielen.

“Tukholma kertoo ennen muuta ihmisistä, jotka ovat sisäistäneet ulkoapäin tulleen tavoitteen. Itsekin unohdan omat tarpeeni liian usein”, kertoo Ripatti, joka tunnetaan muun muassa Nousukausi-elokuvan kirjoittajana.

Rahasta rakkauteen

Tosielämässä talouden vaatimukset riittävät joskus toimintamme motiiviksi. Näytelmä kuitenkin jäisi kylmäksi ilman kytköstä taiteen ikuisiin teemoihin: rakkauteen ja kuoleman pelkoon, Ripatti sanoo.

“Rahalla on taipumus muuttua ihmissuhteiksi. Näyttämöllä kylmästä bisneksestä päästään tunneasioihin muutamalla siirrolla.”

Kirjoittaja arvelee, että aiempina vuosikymmeninä näytelmäkirjailijat pitivät rahaa – konkurssia tai lottovoittoa – helppona ja vähän tylsänä juonen kääntäjänä. Nykyään talouden pyöritys voi selittää henkilöhahmon kohtaloa yhtä lailla kuin vaikkapa lapsuuden trauma.

“En aina tiedä, onko minulla alitajuntaa, mutta silloinkin voin olla varma siitä, että minulla on pankkilainaa”, Ripatti kuvailee.

Oulun kaupunginteatterissa syksyllä jatkavaa Tukholmaa on verrattu it-alan suorituspaineista kertovaan menestysnäytelmään Mobile Horror. Ripatti ei innostu vertaamisesta, mutta tunnustaa, että se voi auttaa katsojaa.

“Ehkäpä vertailu on mielekästä näytelmän markkinoinnin vuoksi. Kaikkihan pitää nykyään tuotteistaa: jos pidit siitä, pidät myös tästä”, Ripatti miettii.

Nyt 41:tä kertaa järjestettävään Teatterikesään on kutsuttu taloutta kommentoivat näytelmät myös Belgiasta ja Saksasta.

Teksti Sanna-Kaisa Hongisto

Tampereen Teatterikesä 3.-9. elokuuta.