Käthe Kollwitz, ihminen

Sisääntulo Käthe Kollwitzin näyttelyyn Tanskan kansallisgalleriassa SMK:ssa on vaikuttava.

Ensimmäisenä näkee suuren seinän, johon on isoin kirjaimin maalattu MENSCH, ihminen.

Vieressä on vain yksi Kollwitzin työ, litografia, joka on lainannut nimensä Johann Wolfgang von Goethen säkeestä Siemenviljaa ei saa jauhaa.

Siinä äiti suojelee lapsiaan käsivarsiensa alla, enemmän uhmakkaana kuin pelokkaana. Päiväkirjaansa Kollwitz kirjoitti, että tämä on hänen perintönsä.

Kollwitz piirsi litografian vuonna 1941, jolloin toinen maailmansota jauhoi uhrejaan.

Katsojan ajatukset siirtyvät välittömästi nykyhetkeen, Ukrainaan ja Gazaan.

Käthe Kollwitz (1867–1945) eli ja teki taidetta läpi Saksan historian väkivaltaisten ja synkkien vuosien. Niihin kuuluivat maailmansodat ja yhteiskunnalliset levottomuudet.

Erityisen traaginen oli ensimmäinen maailmansota, jossa Kollwitzin nuori poika kaatui vapaaehtoisena.

Synkkä aikakausi teki Kollwitzista yhden viime vuosisadan merkittävimmistä yhteiskunnallisista taiteilijoista. Hänen taiteensa oli kantaaottavaa mutta ei puoluepoliittista.

Kollwitz ei kuvannut maisemia eikä asetelmia, ainoastaan ihmisiä. Keskiöön kiteytyivät kärsimykset ja uhrit.

1900-luvun alussa Kollwitz toteutti grafiikkasarjan Talonpoikaissota. Alun kuvissa on uhoa ja taistelutahtoa.

Loppupuolen etsauksessa Taistelukenttä taivas on harmaa ja maa musta. Ainoa himmeä valo tulee lyhdystä, kun äiti etsii lastaan tai vaimo miestään.

Käthe Kollwitzin taidetta ei aina ole arvostettu. Grafiikkaa pidetiin – ja pidetään edelleen – vähempiarvoisena kuin maalaus­ta. Kollwitzin taide koettiin myös liian poliittiseksi, varsinkin kun DDR pyrki omimaan taiteilijan.

Nykyisessä esittävyyteen ja naistekijöiden teoksiin kääntyneessä taidemaailmassa Kollwitz on vihdoin saanut ansaitsemansa aseman.

Kööpenhaminan näyttelyn suuressa salissa ovat esillä muun muassa grafiikkasarjat Sota (1921–1923) ja Kuolema (1934–1937) sekä harvemmin nähtyjä luonnospiirustuksia. Niiden nopeilla vedoilla vedetyissä viivoissa välittyvät yhtä aikaa voima, herkkyys ja hauraus.

Jo yksistään nämä luonnokset ovat Kööpenhaminan-matkan arvoiset.

Kollwitzin työt ovat kulkeneet outoja reittejä. Toisen maailmansodan lopulla neuvostoarmeija ”evakuoi” Saksasta Neuvostoliittoon lähes koko Dresdenin Kupferstich-Kabinett -museon kokoelman. Mukana oli myös yli sata Kollwitzin teosta.

Vuonna 2017, yli seitsemänkymmenen vuoden jälkeen, kolme näistä Kollwitzin töistä palautettiin museolle – Suomesta.

Neuvostoliitto oli toimittanut 1950-luvun lopulla suurimman osan museon teoksista takaisin Dresdeniin. Osa, muun muassa peräti 75 Kollwitzin teosta, jäi kuitenkin palauttamatta.

Syksyllä 1975 kolme Kollwitzin palauttamatonta työtä löytyi yllättäen Espoosta.

Poliisiratsian ja tullin takavarikon pääkohteena olivat kymmenet ikonit, jotka oli salakuljetettu diplomaattiautolla Neuvostoliitosta.

Salakuljettajat olivat ottaneet länteen myytäväksi muutakin arvotavaraa, muun muassa Kollwitzit.

Tulli luovutti eri takavarikoissa keräämänsä ikonit ja taide-esineet 1980-luvun alkupuolella Museovirastolle. Sinne miljoonien kuvien joukkoon Kollwitzin kuvat unohtuivat 30 vuodeksi.

Vuodesta 2014 alkaen Museovirasto alkoi aktiivisemmin käydä läpi kuvakokoelmaansa. Kolme Kollwitzia löydettiin uudelleen.

Teosten kääntöpuolella näkyivät Kupferstich-Kabinettin leimat, vaikka niitä oli tarkoituksellisesti yritetty raaputtaa pois. Teokset voitiin palauttaa oikealle omistajalle.

Ne ovat ainoat Neuvostoliittoon jääneistä Kollwitzin töistä, jotka on palautettu museolle. 

Käthe Kollwitz – Mensch. SMK (Sølvgade 48, Kööpenhamina) 23.2.2025 asti.