Macbeth-ohjaaja tylyttää: Game of Thrones on ”vain yhdistelmä Shakespearen parhaita”
Uudessa Macbeth-elokuvassa Michael Fassbender näyttelee tuskaista sotaveteraania.
Kun Justin Kurzel viimeisteli elokuvaansa Macbethistä, hän katsoi vapaa-ajallaan sarjaa Breaking Bad.
”Huomasin, että tarina ja tunnelma on pohjimmiltaan sama. Edessä on kolari, jota päähenkilö ei voi estää. Hän tietää onnettomuuden lähestyvän, muttei voi kääntyä”, Kurzel sanoo.
”Macbeth on aikansa Mafiaveljet tai Breaking Bad.”
Video: Breaking Bad.
Macbeth oli Skotlannin kuningas 1000-luvulla. William Shakespearen näytelmässä Macbeth on kenraali, joka vallanhimossaan tappaa kuninkaan, nousee valtaistuimelle ja joutuu surmaamaan todellisia ja kuviteltuja vihollisiaan yhä uudelleen.
Näytelmä ottaa suuria historiallisia vapauksia. Se on tragedia vallanhimosta ja väkivallan kierteestä.
Kurzelin elokuvassa Macbethia näyttelee Michael Fassbender ja hänen vaimoaan Marion Cotillard. Elokuva alkaa heidän lapsensa hautajaisista. Itse Macbeth on myös sotimisen runtelema mies, jossa elää enää vain kunnianhimo.
”Ajattelin tämän niin päin, että Macbeth kertoo miehestä, jolle tappamisesta tulee normaalia, koska hän astuu askel askeleelta täyteen pimeyteen”, Kurzel sanoo.
”Hulluus antaa hänelle rauhan. Pimeydessä onkin rauhallista. Näytelmän kiehtovuus on siinä, kuinka Macbeth katoaa.”
Matka hulluuteen tapahtuu Skotlannin jylhissä maisemissa ja suurten taistelukohtausten lomassa. Kuvat ovat vuoroin rujoja ja kauniita. Taustalla kuullaan usein myös Macbethin yksinpuhelua.
”Kun löytää Shakespearen runomitan kauneuden, se on todella puoleensavetävää”, Kurzel sanoo.
”Suurin voima on kuitenkin teemoissa. Kaikki kopioivat häntä. Game of Thrones on vain yhdistelmä hänen parhaista töistään.”
Macbeth-elokuvan traileri.
Kurzelin Macbeth ei ole yhtä raaka kuin Roman Polanskin tulkinta, joka valmistui 1971. Australialaisohjaaja ei halunnut siirtää tapahtumia nykyaikaan, kuten esimerkiksi hänen maanmiehensä George Wright teki gangsteri-Macbethissaan (2006) ja Pauli Pentti vuoden 1987 helsinkiläis-Macbethissään.
Tarinaan on kuitenkin lisätty aineksia, jotka juurruttavat päähenkilöä nykyaikaisen psykologian keinoin.
”Keskustelin posttraumaattisesta stressistä sotilaiden kanssa”, Kurzel kertoo.
”Puhuimme siitä, kuinka sotakokemukset muuttavat ihmistä. He kuvailivat minulle psykoosia. Ovatko Macbethille puhuvat noidat näkyjä vai ovatko ne osa taistelutraumaa? Hahmo on jo tarinan alussa traaginen.”
Teatteritaustastaan huolimatta Fassbender ei ollut kokenut Shakespeare-näyttelijä. Kurzelin mukaan hän kuitenkin saapui harjoituksiin osaten näytelmän alusta loppuun. Ranskalaisen Cotillardin haaste taas oli keskeisen roolin näytteleminen englanniksi.
”Mutta olin onnekas, sillä he ovat niin vereslihaisia näyttelijöitä”, ohjaaja toteaa.
”Action- ja poikki -huutojen välinen aika on kuin perhosten metsästämistä. Tavoittelet hetkeä, jolloin kaksi ihmistä todella reagoivat hetkessä. Se on vaikeaa etenkin, jos teksti on näin tuttu.”
Elokuva on rajattu Macbethin näkökulmaan. Shakespeare jätti auki, oliko pariskunnalla lasta. Kurzel sijoitti lapsen menettämisen hyytävän tunnelman tarinan alkuhetkeksi.
”Elokuvassa on jotain, mikä suurentaa kuvaa: puuttuvat asiat ovat enemmän esillä kuin teatterissa”, ohjaaja perustelee.
”Tuo oli brutaalia aikaa. Kaikki taistelivat eloonjäämisestä. Lapsia kuoli synnytyksiin ja sairauksiin. Suru ja menetys sulautuvat vallanhimoon.”
Kurzel sanoo suoraan, että elokuva kuuluu ennen kaikkea Fassbenderille. Lady Macbeth on useissa tulkinnoissa puolisonsa veroinen hahmo, mutta jää tässä sivuun. Rooliin oli ennen Cotillardia kiinnitetty Natalie Portman.
”Michael löytää hulluudesta arvokkuutta. Hän voi olla mielipuolinen olematta hysteerinen. Michael on arvoitus, josta minäkin haluaisin päästä perille.”
Video: Skyen saari.
Kolmas päähenkilö on Skotlanti. Elokuva kuvattiin pitkälti ulkona ja luonnonvalossa, pääasiassa Skyen karulla saarella.
”Alkuvuosi 2014, jolloin kuvasimme, oli Ison-Britannian kylmimpiä aikoihin”, Kurzel kertoo.
”Marion putosi kerran suohon. Olosuhteet olivat suoraan sanoen kamalat. Se oli hyvä! Halusin elokuvaan niin goottilaisen fiiliksen kuin mahdollista.”
Kuvaaja Adam Arkapaw oli tehnyt aiemmin muun muassa televisiosarjojen Top of the Lake ja True Detective ensimmäiset kaudet. Hän haki Kurzelin pyynnöstä kuvaan samaa luonnon läsnäoloa ja erämaamiljöön jämeryyttä.
”Skotlanti oli tälle kerronnalle kaikki kaikessa. Tämä elokuva on vähän kuin western: pieniä ihmisiä suuressa, brutaalissa maisemassa. Halusin maan tekstuuria elokuvaan”, ohjaaja pohtii.
Hän mainitsee kotimaansa elokuvista sotadraaman Gallipoli ja kauhutrillerin Wake in Fright esimerkkeinä jylhästä maiseman käytöstä elokuvan keskeisenä elementtinä.
”Meille australialaisille suuri maisema on osa… psykoosiamme”, hän sanoo virnuillen, ikään kuin olisi vaihtanut sanat psyyke ja psykoosi viime hetkellä lausuessaan.
”Maisema on valtava. Tarkkaileeko se minua?”
Ohjaaja paljastaa elokuvalleen myös yhden suoran esikuvan. Se on Francis Ford Coppolan eeppinen sotaelokuva Ilmestyskirja nyt. Yhteys on tavassa verrata luontoa ja ihmismieltä.
”Joissain elokuvissa maisema ja keskeisten henkilöiden näkökulmat ovat erottamattomasti yhtä. Ilmestyskirjassa se on vavahduttavaa. Kurtzin mieli ja viidakko ovat sama.”
Ilmestyskirjamaisuutta on myös loppupuolen kuvissa palavasta metsästä.
”Onko se näky? Onko se totta? Katsojan tulkinta määrittää koko elokuvan sävyä.”
Kurzel katsoi muita Macbethin elokuvaversioita vasta saatuaan leikkauksensa valmiiksi.
”Pidin Akira Kurosawan (Seittien linna, 1957), Orson Wellesin (1948) ja Polanskin versioista. Kaikissa niissä tuntuu, että tekijä on nähnyt aiheen omalla tavallaan. Juuri siksi halusin omaa elokuvaani tehdessäni välttää vaikutteet”, hän kertoo.
Aihe oli kuitenkin erittäin tuttu. Ennen elokuvauraansa Kurzel oli teatterilavastaja Australiassa.
”Näin paljon Shakespearea. Tein kerran lavasteet Macbethiin, jossa näyttelijävaimoni oli Lady Macbeth.”
Teatteritulkintojen vastakohtana ohjaaja halusi elokuvaansa läheisyyttä. Fassbinder on usein tiukassa lähikuvassa.
”Läheltä runomitta toimii aivan eri tavalla, intiimisti. Teatterissa Shakespearea ei voi kuiskata, vaikka se on muuten elastista tekstiä. Koin repliikkien virtaavan eri tavalla kuin olen ne aiemmin kuullut.”
Elokuvassa on myös rankkoja toimintajaksoja vähän Polanskin Macbethin tapaan. Veri virtaa, miekat uppoavat lihaan ja soturit kaatuvat mutavelliin.
Todella ison rahan actionia on myös luvassa. Kurzelin seuraava elokuva on nimeltään Assassin’s Creed, jota kuvataan nyt. Pääosissa ovat taas Fassbender ja Cotillard. Budjetti on lähes tähtitieteellinen, tiettävästi yli 150 miljoonaa euroa.
Assassin’s Creed on toimintaseikkailu, joka perustuu Ubisoftin samannimiseen pelisarjaan.
Kuulostaisi siltä, että korkeakulttuurisen Shakespeare-tulkinnan jälkeen Kurzel syöksyy matalampaan kulttuuriin – peleihin perustuvia elokuvia on harvemmin kehuttu syvällisyydestä.
”Minusta Assassin’s Creed on korkeakulttuuria”, Kurzel sanoo.
Maltalla ja Lontoossa kuvatusta, pseudohistoriallisesta fantasiaelokuvasta pitäisi tulla yksi joulukuun 2016 kansainvälisistä hiteistä.
”Ei sillä olisi 90 miljoonaa pelaajaa, jos se olisi vain tyhmää ammuskelia. Assassin’s Creedillä on oma kulttuurinsa. Michael on ollut pitkään mukana elokuvan kehittelyssä. Siitä tulee hyvä genre-elokuva, vaikka lojaalien fanien reaktiot tietysti vähän jännittävät. Heitä on 90 miljoonassa aika monta.”
Macbethin ensi-ilta 25. joulukuuta. Kalle Kinnusen arvio elokuvasta.
Haastattelu on tehty Cannesin elokuvafestivaaleilla toukokuussa.