25 vuotta sitten
Elina Järvinen teki reportaasin monikulttuurisuuden ja suvaitsevaisuuden juhlasta vuonna 1999.
2
MIN
Maailma kylässä -festivaali on monikulttuurisuuden ja suvaitsevaisuuden juhlaa.
Teltassa alkaa olla kuuma. Toisinaan valtava puheensorina ja musiikki yltyvät vihlovaksi meluksi. Ihmisiä on tungokseen saakka.
Helsinkiläinen Harri Koskinen makaa teltan nurkassa huovan päällä eikä kuule mitään. Shiatsuterapeutti Helky Ahokas näyttää vieneen miehen jonnekin aivan muualle. Parinkymmenen minuutin hoidon jälkeen Koskinen availee silmiään.
”Tuossa maatessa kaikki häviää ympäriltä, mutta nyt tuntuu, että musiikki kuuluu entistäkin kovempana”, hän sanoo.
Koskinen on festivaalien vakiokävijä. Menneisyys vapaaehtoisjärjestössä saa tulemaan aina uudestaan. ”Tämä Kaisaniemen puisto on paikkana mukavampi kuin VR:n makasiinialue, jossa tapahtuma viimeksi järjestettiin”, hän kiittelee.
Illansuussa pilviverho antaa hetkeksi tilaa auringolle. Festivaalin päälavalla keinuu näyttävä tansanialaisryhmä Mandela Theatre Troupe. Kenttää kehystää ruokakojujen rivistö. Niistä saa parilla kympillä reilun annoksen kasviswokkia, mustekalarenkaita tai vaikka neulamuikkuja.
Päälavan sivuun on kasattu outo rakennelma. Muutaman neliömetrin alueelle on ajettu parinkymmenen sentin paksuinen matto savivelliä. Sotkuun on heitelty säkillinen roskia. Tämähän näyttää ihan nuorisofestivaalin kokeneelta nurmikolta!
SK 22/1999 Elina Järvinen: ”Ystävät ja kylänmiehet”, 4.6.1999.
Vuonna 1974
Kansan musiikkimaku ja toivomukset on otettava entistä enemmän huomioon Yleisradion ohjelmistossa. Radion Sinfoniaorkesteri on lakkautettava tarpeettomana, liian kalliina vakinaisorganisaationa.
Tällaisia vaatimuksia esittää Radion ohjelmaneuvoston johtaja, Suomen kansan yhtenäisyyden puolueen kansanedustaja Olavi Tupamäki Suomen Kuvalehdelle laatimassaan kirjoituksessa. Suuri musiikkikeskustelu voi alkaa.
SK 22/1974 ”Kansanedustaja Olavi Tupamäki: Vallankumous radion musiikkipolitiikkaan”, 31.5.1974.