Vaikea laji
Verot ja kuolema ei ole täyttä luksusta. Se näyttää asioita mutta ei haasta käsityksiä, kirjoittaa Tero Alanko.
2
MIN
”Maailmanvalloitus alkaa Tampereelta. On aika tanssia balettia.”
Verot ja kuolema -näytelmän lausahdus jäi päähän pyörimään. Olisiko siinä ainesta hokemaksi, joka elää omaa elämäänsä?
Liila Jokelinin (s. 1989) käsikirjoittama ja ohjaama scifi-komedia tapahtuu Tampereen verotoimistossa 2049. Toimiston työntekijöistä Cosmo on tekoälyrobotti. Venla ja Erkka nitovat tyhjiä paperiarkkeja yhteen.
Sinänsä näytelmän miljöö on vain kulissi. Se voisi tapahtua melkein missä hyvänsä.
Verotoimistoon saapuu yllättäen asiakas – foliohattuinen kontaktiaktivisti – pyytämään korjausta päätökseen. Se tuuppaa liikkeelle sekavan tapahtumasarjan.
Henkilöt ovat Putous-sarjan hahmoja muistuttavia karikatyyreja, jotka puhuvat ja liikkuvat tarkoituksellisen oudosti. Yhden takista roikkuu kymmeniä nalleja, toinen kävelyttää herttaista lelukoiraa.
Komedian lähtökohta on osuva. Se on arkinen ja yhteinen. Se sai alkunsa Jokelinin omista tuntemuksista. Hän kuuluu niihin, jotka edelleen hoitavat viranomaisasiansa puhelimessa tai kasvotusten, haluavat tavata ihmisen.
Teknologinen singulariteetti on huima hypoteesi. Siinä teknologinen kehitys etenee nopeasti. Lopulta ihminen ei pysty hallitsemaan sitä.
Joidenkin oletusten mukaan voi syntyä ihmistä korkeampi keinoäly, joka pystyy kehittämään itse itseään. Ja lopulta ottaa vallan. Pelkästään siinä on ainesta useammallekin näytelmälle ja muulle taideteokselle.
Huumori on vaikea laji. Huumorin yhdistäminen älykkääseen ja nasevaan yhteiskuntakritiikkiin on vielä vaikeampaa. Monet osaavat keksiä kakkajuttuja ja nauraa niille, mutta yritäpä sanoa tulevaisuuden järjestelmästä tai skenaarioista jotain yllättävää ja ainutkertaista.
Verot ja kuolema tökkii vähän kaikkialle – unelmien ylellinen Dubai, ihmiset orjuuttanut älyteknologia, vinksahtanut suhde väkivaltaan, epäreilu verotus, työn merkityksettömyys, ihmisten väliset suhteet, rakkaus ja seksi. Jokelinin teksti ei saa pitävää otetta tästä kaikesta. Väläykset eivät yhdisty suuremmaksi oivallukseksi.
Kehutussa ja puhutussa Action Hero -komediassa Jokelin ruoti nykyhetken ristiriitoja, erityisesti boomerien ja nuorten välistä suhdetta. Ehkä sen idea oli omaperäisempi ja selvempi. Ehkä se pääsi yllättämään ja nosti seuraavan näytelmän odotukset tappiin.
Verot ja kuolema ei ole täyttä luksusta. Se näyttää asioita mutta ei haasta käsityksiä. Tulin ulos teatterisalista samana ihmisenä kuin sinne astuin.
Liila Jokelin: Verot ja kuolema. Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatteri (Hämeenpuisto 28) 30.4.2025 saakka.