Z-sukupolven ääni

Arlo Parks tähtää levottomuuden herättämisen sijasta empatiaan.

levy
Teksti
Samuli Knuuti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tärkeimpiä syitä musiikin kuuntelemiseen on etsiä lohtua.

Tällä pyrkimyksellä ei välttämättä ole suoraa yhteyttä musiikin laatuun tai genreen, sillä joillekin häijyimmin möyryävä sludge metal voi olla musiikillinen vastine turvapeitolle tai ramen-keitolle, jotain millä lämmittää itseään kylmässä maailmassa.

Harva artisti kuitenkaan tarjoaa lohtua niin ohjelmallisesti kuin 20-vuotias brittinainen Arlo Parks (oikealta nimeltään Anaïs Oluwatoyin Estelle Marinho, mikä hyvin selittääkin taiteilijanimen tarpeen). Debyyttialbumi Collapsed in Sunbeams, jonka nimi on otettu Zadie Smithin romaanista Kauneudesta, tarjoaa kuulijalle 12 vinjetinomaista pienoisnovellia nuorista ihmisistä, joilla on kovin vaikeata.

Black Dog kertoo nimensä mukaisesti ystävän masennuksesta, Carolinessa Parks seuraa riitelevää paria bussipysäkillä, Eugene taas kertoo saavuttamattomasta rakkaudesta.

Kaikista näistä ihmisistä Parks laulaa tarkasti, usein nimeltä, ja samalla pudotellen Sylvia Plathin ja Robert Smithin kaltaisia referenssipointteja teksteihinsä.

Parksin toteava ja vakaa ääni tuo mieleen trip hop -artisti Trickyn muusan Martina Topley-Birdin, mutta siinä missä Trickyn, Massive Attackin ja muiden 1990-luvun bristolilaisnimien musiikki henki kannabiksen aiheuttamaa vainoharhaa ja modernin elämän niskaan hengittämistä, Parks tähtää levottomuuden herättämisen sijasta empatiaan.

Musiikki näiden terapeuttisten tarinoiden takana on sekin tyynnyttelevää: vuoroin lempeätä r’n’b:tä, vuoroin akustista makuuhuonepoppia.

Yhdessä tuottajansa Gianluca Buccellatin kanssa Parks äänitti albumin useissa Airbnb-huoneistoissa. Artistin hänen mukaansa ne tarjoavat neutraalin tilan luovuudelle.

Tästä tiedosta on liiankin helppo tehdä assosiaatio itse musiikkiin, joka kuulostaa paikoin siltä kuin joku olisi käynyt siivoamassa sen ja puunaamassa anonyymiksi kuulijaa varten.

Parksin tekstit ja ääni sekä ansaitsisivat että tarvitsisivat lisää rosoa herätäkseen toden teolla henkiin. Aikaa kuitenkin on, sekä Parksilla nuoren ikänsä ansiosta että myös meillä, koska lockdown tuskin hellittää vielä useampaan kuukauteen.

Juuri tällä hetkellä kodikkaamman kuuloista musiikkia asunnon täyttämiseen on vaikea kuvitella.

Arlo Parks: Collapsed in Sunbeams. Transgressive, 2021.