Sedät jaksaa heilua
Foo Fightersin Medicine At Midnight -levyn musiikki on hyvin tehtyä, tehokasta ja tarttuvaa, mutta myös rockia rockin itsensä takia.
Foo Fightersin kymmenes albumi valmistui ennen koronapandemiaa. Ehkä juuri siksi Medicine At Midnight -levy on ulospäin suuntautunut ja pääosin optimistinen. Pari sanoitusta kritisoi maailman menoa, mutta hyvin sovinnaisesti.
Yhtyeen pomo, kitaristi-laulaja Dave Grohl on verrannut levyä David Bowien Let’s Dance (1983) -klassikkoon. Ajatuksessa ei ole järjen häivää.
Let’s Dancen julkaistessaan Bowie oli tehnyt 15 vuoden ajan erilaisia, rohkeita ja kulttuurisesti merkittäviä levyjä, jotka kuuluvat rockin historian keskeiseen kaanoniin. Foo Fighters on lähinnä puuhastellut yleispätevän kitararockin parissa.
Napakalla Medicine At Midnight -levyllä on yhdeksän biisiä. Niistä noin puolet – rokkaavimmat ja äänekkäimmät – olisi voinut upottaa oikeastaan mille tahansa Foo Fightersin albumille ensimmäistä lukuun ottamatta.
Sen Grohl teki yksikseen, Kurt Cobainin kuoleman jälkeisenä surutyönä.
Muutamaan otteeseen Grohl ja kumppanit selvästi yrittävät jotain uutta. Shame Shame -kappaleen voi hyväntahtoisesti sanoa tuovan mieleen Princen 1980-luvun tarttuvat funk-biisit.
Chasing Birds kanavoi nättejä John Lennon -tunnelmia. Love Dies Youngin diskopoljento viittaa suoraan The Killersiin. Mitään omaperäistä ja kekseliästä kappaleet eivät tarjoa. Niitä kuunnellessa on helppo yhtyä väitteeseen, että rockissa kaikki on jo tehty.
Levyn nimibiisin kitarasoololla Chris Shiflett tavoittelee sitä rapeaa bluesrocksoundia, jonka Stevie Ray Vaughan toi mukanaan Bowien Let’s Dancelle. Säkeistöissä Grohl yrittää laulaa Bowien tyylillä. Se kuulostaa vähän nololta.
Medicine At Midnight on täysin Foo Fightersin brändin mukainen julkaisu. Musiikki on hyvin tehtyä, tehokasta ja tarttuvaa, mutta myös rockia rockin itsensä takia.
Siinä ei ole kapinaa, kipinää, erityistä oivallusta tai mitään muutakaan sellaista, joka nostaisi sen pelkän viihdykkeen yläpuolelle.
Levystä aistii myös, että yhtyeellä on valmis yleisö, eikä pelkoa stadionsarjasta putoamisesta.
Dave Grohl täytti vastikään 52 vuotta. Medicine At Midnightin perusteella hänen käsityksensä bailaamisesta on suunniteltu ja väkinäinen.
Saman ikäisenä David Bowie julkaisi hengettömän ja tavallisen Hours-albumin. Edes Bowie ei ollut ikuisesti nuori.