Ihmissuhteiden ­näyttämöllä

Leikin varjolla on muusikko ja näytelmäkirjailija Liila Jokelinin (s. 1989) esikoisromaani, jossa yliopistolla ajelehtiva Vera hakeutuu nelikymppisen filosofian lehtorin Henrin ohjaukseen. Kiihkeä graduaiheen pohdinta vaihtuu pian mielikuvituksekkaiksi seksileikeiksi. Oppilaan ja opettajan sala­suhteessa kaikuvat kirjallisuuden ja populaarikulttuurin kinkyimmät asetelmat Lolitasta Justineen.

Tarinan edetessä Veran ja Henrin ikäero paljastuu vähäiseksi, ja suhteen piilottelulta katoaa pohja. Jännittävästä leikistä voisi tulla totta, jos halua vain olisi.

Romaanin takakansitekstin mainostaman seksin ja vallan sijaan Jokelinin kysymykset hakeutuvat pikemminkin fantasian ja todellisuuden jakamaan maastoon. Vera irtoilee reaalimaailmasta milloin päihteiden, milloin muistojen tai romanttisten kuvitelmien­ viemänä.

”Musta tuntuu, että mä olen aina sellasen kalvon tai lasin takana ja että kaikille muill­e on selvinnyt niiden elämän merkitys, mutta mä vaan pyörin irrallisena kaikista ja k­aikesta.”

Vera elää pitkitettyä nuoruuttaan vielä kolmekymppisenä. Hän suhtautuu miehiin hämmentyneesti, osin suurta täyttymystä odottaen, osin kyynisyydellä, jota selitetään Veran hankalalla isäsuhteella ja lapsuuden traumoilla. Runsaat takaumat puolustavat paikkaansa. Lapsuuden vialliset suhdedynamiikat taustoittavat aikuisuuden valintoja.

Isä on stereotyyppinen alfauros, joka kohtelee naisia leikkikaluina. Myös monet muut miespuoliset hahmot Veran lapsuudessa ovat epäluotettavia. Viidennellä luokalla Vera itkee koulun vessakopissa kiusaamisen aiheuttamaa häpeää. ”Noi mulkut on nähneet jostain James Bondista mikä nainen on. Mutta kun mä olen lapsi.”

Tyttö oppii ainakin fantasiatasolla puolustautumaan, vastaamaan väkivaltaan samalla mitalla, ellei rajumminkin. Tarantino­mainen kostofantasiointi on yllättävimpiä tasoja Jokelinin huokoisessa romaanissa, joka jättää mukavan paljon tilaa lukijan omalle tulkinnalle ja käsittelylle.

Elokuvat, kirjallisuus ja media rakentavat todellisuutta ympärillemme myös silloin kun kyseessä on silkka fantasia. Kulttuuriviittausten täyttämä Leikin varjolla saa pohtimaan, millaista todellisuutta me tuotamme suhteissamme toisiin. Jokelin tutkiikin esittämisen ja edustamisen politiikkaa ihmissuhteiden näyttämöillä.

Leikin varjolla on nokkela ja painava romaani suhteiden verkostoista ja loputtomasti muuttuvista tarinoista. Lapsuus ja aiemmin koettu kietoutuvat seksuaalisuuteen ja ystävyyteen arvaamattomin tavoin. 

Liila Jokelin: Leikin varjolla. 282 sivua. Kosmos, 2024.