Tunteita ja tavaroita

Leena Krohnin Kadotuksesta löytyy sentimentaalista huumoria.

romaani
Teksti
Herman Raivio

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Kadotus on löytötavaratoimisto ja Leena Krohnin uuden romaanin nimi. Jokaisen sinne tuodun esineen kautta kerrotaan tarina, joka tapahtuu ”taiteiden yönä”. Esimerkiksi korvakoru kuuluu alastomana puhelinkopissa raatokärpästen seurassa viihtyvälle performanssitaiteilijattarelle.

Kotimaisen kirjallisuuden professorin Pirjo Lyytikäisen mukaan Krohn kirjoittaa allegorista fantasiaa. Allegorisuutta esiintyy vaikka kirjan nimessä ja bonsaipuussa, joka edustaa ihanteellista ystävyyttä. Fantasiaa ilmentävät hybridiset hahmot: kovakuoriaisen ja robotin välimuoto tai käärme, jolla on naisen pää. Kustantaja Teos julkaisi yhtä aikaa Kadotuksen kanssa Lyytikäisen esseekokoelman Pilviä maailmanlopun taivaalla, joka keskittyy Krohnin 2000-luvun tuotantoon.

Kadotuksesta voi bongailla Krohnin tavaramerkkejä, kuten teknologian hyötyjen ja haittojen pohdiskelua. Tuttua on myös aikalaissatiiriksi naamioitu nykyilmiöiden paheksunta. Nyt kohteena on älypuhelin, jonka ”edessä polvistumme”.

 

Krohnille tyypillistä on niin ikään lapsenomainen humanismi. Epäinhimillisyydestä tehdään karikatyyri: kaksiulotteinen mies, jolla on ilmeettömät, vahamaiset kasvot, kuivat ja kylmät sormet, jotka tarttuvat kuin kirurgin pihdit, ääni vailla sävyä. Vastaavia verettömiä keinoihmisiä esiintyy muun muassa Hotel Sapiensissa.

Humanismi voidellaan sentimentaalisuudella. Haleja saavat unohdetut esineet. Niitä pitää kohdella varoen, sillä esineillä on ollut elämä.

Tavara ei ole vain materiaa, vaan kertomus. Jokaisessa ihmisen tekemässä tuotteessa on hänen henkensä leima. Mieleen tulee konmarismi, jossa myös inhimillistetään tavara. Siinä missä konmaristi hyvästelee tavaroita itku kurkussa, Kadotuksessa tavaroista etsitään ihmistä.