Pioneerien paluu
Kuba-yhtyeen Laukumi on säväyttävä levy, jota on tehty parikymmentä vuotta, Matti Komulainen kirjoittaa.
2
MIN
Kuba oli ensimmäisten joukossa luomassa uudenlaista sähköistä jazzia vuosituhannen alussa kotimaassaan Latviassa. Elokuvallinen maalailu ja kihelmöivän jännitteen kehittely rinnastuivat brittiläisen The Cinematic Orchestran kaltaisiin nu-jazz-nimiin. Kuba kiinnosti laajasti. Sen ensilevy palkittiin kotimaassaan ja julkaistiin eri puolilla maailmaa Japania myöten.
Uutteran keikkailun siivittämän jyrkän nousukiidon jälkeen Kuban jäsenet suuntasivat kohti uusia haasteita. Esimerkiksi sekstetin rumpali Mareks Ameriks perusti jazziin keskittyneen Jersika Records -levy-yhtiön ja äänitysstudion.
Nyt kokeellinen kopla palaa taajuuksille. Ameriksin mukaan nykyiset esikuvat ulottuvat amerikkalaisminimalisti Steve Reichistä ja Art Ensemble of Chicago -kollektiivista krautrock-bändeihin Neu! ja Can.
Mikään inspiroija ei kuitenkaan korostu Laukumi-albumin soinnista vaan Kuba on kehittänyt omanlaisensa klangin. Sitä Ameriks luonnehtii vapaasti vellovaksi yhdistelmäksi ambient jazzia, 1970-luvun alun saksalaista leijuntaa ja myöhempää post-rockia.
”Täydellinen soundtrack yölliselle autoajelulle”, kiteyttää puolestaan kosketinsoittaja Mārtiņš Strautnieks, joka on asettunut Britanniaan. Hänen Fender Rhodes -sähköpianonsa ja Moog-syntetisaattorinsa helmeilevät äänikuvan keskiössä.
Laukumi on yleisilmeeltään elokuvallinen. Instrumentaalit lipuvat ilmoille kuin toisiaan täydentävästä kohtauksesta toiseen. Jos kyseessä olisi soundtrack, Laukumi saattaisi soida avantgardistisen tieleffan tai noir-dekkarin parina. Tosin albumi ei noin vain taivu taustalle vaan kaappaa kuuntelijan koko huomion.
Sointikuva on avaruudellisen ilmava. Jopa siinä määrin, että musiikki tuntuu virtaavan aineettomasti ilman että äänivuo paikoittuu kaiuttimiin.
Vähäeleisyys sekä kunnianhimoinen toisin tekemisen estetiikka kannattelevat musiikkia. Alan helmasynnit, kuten häiritsevä tavaramerkkisaundien palvominen tai tekninen hinkkaus loistavat poissaolollaan.
Niiden sijaan Kuba satsaa intensiivisen tunnelman luomiseen. Se valpastuttaa kuuntelijan, joka palkitaan alati vaihtuvilla ja toisiaan täydentävillä vivahteilla.
Se, että levyä on tehty muutamassa eri vaiheessa reilun 20 vuoden aikajanalla, jää taka-alalle. Päinvastoin, äänikudelma tuntuu temaattisesti yhtenäiseltä ja soivana jatkumona loogiselta kokonaisuudelta.
Latvia tunnetaan maailmalla ennen kaikkea klassisesta musiikistaan sekä enenevässä määrin myös uusimmasta, kuvia kumartamattomasta jazzista. Kuba päivittää ja samalla avartaa käsityksiä säväyttävästi.
Kuba: Laukumi. Jersika Records, 2024.