Edelläkävijä jäi syrjään

”Olavi Lanu nousi tähdeksi” otsikoi Helsingin Sanomat Venetsian biennaalista 1978.

Myöhemmin lehdessä kirjoitettiin, kuinka Lanu biennaalissa ”rynnäköi Suomen nyky­taiteen maailmankartalle”.

Olavi Lanu (1925–2015) toteutti Venetsian­ biennaaliin moniosaisen teoksen Elämää suomalaismetsissä. Ihmishahmojen mate­riaalit olivat luonnosta kerättyä heinää, pajua ja tuohta. Teokset oli tarkoitettu kestämään vain hetken.

Myöhemmin Lanu alkoi muovata luonnon materiaaleista tehtyjä ihmishahmoja lasikuituun ja betoniin. Ytimenä on ajatus luonnon ja ihmisen yhteisyydestä. Hahmoissa on myös kiehtovaa taianomaisuutta: Voivatko pajunvarret todellakin kasvaa noin ihmisen muotoisiksi? Onko tuossa sammaloituneessa kivessä suuteleva pari?

Venetsian biennaalin menestyksen jälkeen Lanu huomattiin Suomessa ja ulkomailla. Töitä esiteltiin isoissa näyttelyissä ja julkisia teoksia tilattiin, myös ulkomaille. Veistospuistossa Cellessä Toscanassa Lanun suurikokoiset ihmishahmot ovat nykytaiteen jättiläisten Anselm Kieferin ja Richard Serran seurassa.

Ympäristötaide on yleistynyt, mutta edelläkävijä-Lanu on jäänyt syrjemmälle.

Kuluva vuosi on Olavi Lanun syntymän satavuotisjuhlavuosi. Se olisi ollut oiva tilaisuus nostaa Lanu syrjästä esille siihen merkittävään asemaan, jonka hänen taiteensa ansaitsee.

Lanu teki pääosan elämäntyöstään Lahdessa, missä hän toimi myös kuvaamataidon opettajana. Lahden taidemuseo Malva on järjestänyt juhlavuonna Muodonmuutoksia–näyttelyn. Näyttelyn konseptina on esitellä Lanun töitä yhdessä nykytaiteilijoiden teosten kanssa.

”Halusimme tuoda esiin sitä, kuinka ajankohtainen Lanu on edelleen”, Lahden museoi­den johtaja Tuulia Tuomi toteaa. ”Nykytaiteen tuominen Lanun rinnalle korostaa Olavi Lanun merkitystä taiteilijana ja sitä, kuinka hän on ollut aikaansa edellä.”

Kuraattori Ilari Laamanen on toteuttanut ansiokkaan näyttelyn – tai oikeastaan kaksi. Sekä Olavi Lanun että nykytaiteilijoiden työt ovat sinänsä kiinnostavia, mutta ne jäävät toisistaan irrallisiksi. Vuoro­puhelu ei toimi.

Poikkeuksena on näyttelyn komea ensimmäinen sali, missä Lanun teokset, muun muassa kuusenrisuista ja lasikuidusta tehty versio Elämää suomalaismetsissä -sarjasta (1990–1995) sekä Ana Mendietan ja Luis Alber­to Rodriguezin valokuvat tuovat jokainen osansa kokonaisuuteen.

Nykytaiteilijoiden teoksia on näyttelyssä noin 50 ja Lanun töitä parikymmentä. Juhlavuotensa näyttelyssä Olavi Lanu jää sivusta­katsojaksi.

Malvan kokoelmassa on lähes 240 Lanun teosta. Niistä olisi saanut kattavan katsauksen hänen uransa vaiheisiin.

Olavi Lanun taiteesta ei ole olemassa kunnon kirjaa. Nyt olisi ollut hyvä hetki korjata puute. ”Meillä ei valitettavasti resurssit siihen riittäneet”, Tuulia Tuomi selittää. ”Olimme pahoillamme itsekin, ettei saatu tähän juhlavuoteen kirjaa.”

Lahti on Lanun kaupunki. Eri puolilla kaupunkia olevat veistokset kruunaa Lanu-puisto Kariniemessä Pikku Vesijärven rannalla. Se on helmi – kätketty helmi.

Lehtevän metsäisen kukkulan rinteellä on kaikkiaan 12 Olavi Lanun veistosta. Yli 30 vuodessa kivien ihmishahmot ovat sammaloituneet, tulleet osaksi luontoa, niin kuin ne olisivat olleet siellä aina.

Lanu-puisto on kansallisesti ja kansainvälisesti harvinaisen hieno taiteen ja luonnon kokonaisuus. Aikoinaan sitä puuhattiin taiteen lisäksi myös Lahden matkailuvaltiksi. Matkailunähtävyys se olisi edelleenkin, mutta Lahden kaupunki on vain kokonaan unohtanut sen mainostamisen.

Tieto Lanu-puistosta kuuluisi luonnollisena osana Malvan Muodonmuutoksia -näyttelyyn. Kesäkuun alussa, noin kuukausi näyttelyn avaamisen jälkeen, museossa ei ollut puistosta mitään ohjeistusta.

Sittemmin jakoon on tullut kartta Lanun julkisista teoksista Lahdessa. Siihen kannattaa tarttua, suunnata Lanu-puistoon ja muuallekin. 

Muodonmuutoksia. Malva (Päijänteenkatu 9, Lahti) 2.11. asti.

Olavi Lanun syntymäpäivä 10.7. tarjoaa juhlatapahtumia Lanu-puistossa (Kari­niemenpuistotie 49, Lahti).