Kuninkaan puhe -näytelmä ei täytä suuren näyttämön vaatimuksia

Wembleyn stadion Lontoossa 1925. Yorkin herttua prinssi Albert (Carl-Kristian Rundman), kuningas Yrjö V:n toiseksi vanhin poika, pitää puhetta British Empire Exhibition -näyttelyn päätöstilaisuudessa. Kuulijat ovat vaivaantuneita; Albert änkyttää niin pahasti, ettei sanoista saa selvää. Albertin vaimo Elizabeth (Vuokko Hovatta) järjestää hänet puheterapeutin, Lionel Loguen (Pertti Sveholm), vastaanotolle.

Näytelmä noudattaa elokuvan juonta. Taustalla on tositarina. Veljeksistä vanhin, skandaaliprinssi Edward VII luopuu kruunustaan, ja Albertista kruunataan Englannin kuningas. Hän ottaa nimen Yrjö VI.

Elämä hovissa on kuninkaallisen jäykkää. Vasta riehakkaan puheterapeuttinsa seurassa Albert ymmärtää kuulevansa ensi kerran aitoa puhetta. Hän vapautuu niin, että rohkenee jopa kirota.

Tarina on hieno, koskettava kasvukertomus, jossa isänsä ja monarkkisen painolastin vammauttamasta pojasta kasvaa koko kansan rakastaman kuningas. Hän voittaa puheongelmansa.

Kaupunginteatterissa on luotettu peräti neljällä Oscarilla palkitun, hieman sokerisenkin elokuvan imuun ja tarinan voimaan. Esitys on tehty suurelle näyttämölle, vaikka sen paikka olisi ehdottomasti pienellä. Nyt autiolla lavalla on joukko hienoja näyttelijöitä, mutta niin valtavan tilan haltuun ottaminen vaatii näyttelijöiltä hurjaa karismaa, ja se jää löytämättä, vaikka ohjaaja on Kari Heiskanen.

Esitys jää etäiseksi, ainakin katsomon takaosassa. Pertti Sveholm parkakin joutuu välillä karjumaan vuorosanansa. Ankara kuningas-isä näyttää lempeältä. Sen sijaan Jari Pehkonen on ihastuttavan rehevä Winston Churchillina.

Todellisuudessa ja myös elokuvassa prinssi Albertista kasvaa kuninkaan mittainen mies. Hänen onnistuu todistaa se yhdellä ainoalla radiopuheella. Näytelmän Yrjö VI ei ole vielä valmis kuningas.

Kuninkaan puhe Helsingin kaupunginteatterissa (Ensi linja 2) 23.5. asti.