Kumun vuosikymmenet

”Arvokas maamerkki.” ”Halkoo ilmaa kuin jättimäisen laivan keula.” Näin kuvattiin Suomen Kuvalehdessä ja Helsingin Sanomissa 20 vuotta sitten Viron uutta taidemuseota Kumua. Se avattiin helmikuussa 2006.

Suomalaisarkkitehti Pekka Vapaavuoren suunnittelema museo oli Turun Sanomien mukaan ”valtaisa taideteos” ja ”nykyarkkitehtuuria parhaimmillaan”.

Virolaisen Postimees-lehden mukaan museo oli uusi yhdysside Viron ja Suomen suhteissa.

Tapahtumaa verrattiin Estonia-teatterin avajaisiin vuonna 1913. Senkin arkkitehdit olivat suomalaisia, Armas Lindgren ja Wivi Lönn.

Virossa oli lähes sata vuotta elätetty unelmaa uudesta, erityisesti tademuseoksi suunnitellusta rakennuksesta. 1930-luvulla oli jo järjestetty kaksi arkkitehtuurikilpailua. Jälkimmäisessä Alvar Aalto ylsi toiselle sijalle.

Vuoden 1991 uudelleenitsenäistymisen jälkeen unelma sai siivet. 1993–1994 järjestettyyn kansainväliseen arkkitehtuurikilpailuun saatiin reilut 200 ehdotusta. Niistä yli sata tuli Suomesta, jossa arkkitehdit kärvistelivät laman kourissa. Kaikki seitsemän finalistia olivat suomalaisia.

Kilpailun voitti Pekka Vapaavuoren puoliympyrän muotoinen Circulos-ehdotus. Se arvioitiin linjakkaaksi ja tyylikkääksi rakennukseksi, joka ei kilpaile esitettävän taiteen kanssa. Kiitettiin myös sitä, että se säilytti Kadriorgin puiston luontoa.

”Olihan siinä aika pöllämystynyt olo, kun nöösipoikana, juuri valmistuneena arkkitehtina, voitti tällaisen kilpailun”, Vapaavuori sanoo.

Kilpailun jälkeen kesti kuitenkin 12 vuotta ennen kuin museo oli valmis. Tuon ajan ilma oli Virossa sakeanaan kritiikkiä. Museo oli liian suuri ja liian kallis. Paikka oli väärä, liian kaukana keskustasta. Kiinteistösijoittajat visioivat paikalle huippuhotellia tai luksusasuntoja.

Vapaavuoresta tilanne tuntuu tutulta.

”Onko Suomessakaan tehty yhtäkään kulttuurirakennusta, ettei aina joku olisi ollut sitä mieltä, ettei tarvitsisi rakentaa ollenkaan.”

Viivästyksen suurin syy oli rahoituksen puute. Se ratkesi, kun rahapeliveron tuottoja ohjattiin muun muassa kulttuurirakennusten rakentamiseen. Kumun rakennuskustannukset olivat runsaat 40 miljoonaa euroa.

”Vihdoinkin Viron taide sai oman rakennuksen, oman kodin”, Kumun johtaja Kadi Polli sanoo. ”Olimme onnellisia Kumusta ja olemme edelleenkin.”

Kunstimuuseum-sanasta nimensä saaneen Kumun pysyvä kokoelma kattaa koko Viron taiteen 1700-luvun alusta nykyhetkeen.

Yksi vaikuttavimmista osastoista esittelee taidetta neuvosto-Viron aikana. Silloin ylistettiin Leniniä, Stalinia ja iskurityöläisiä, mutta luotiin myös taidetta, joka kuvasi todemmin yhteiskunnallista ilmapiiriä. Esimerkiksi Olga Terrin Pelko (Hirm) vuodelta 1952 on yksinkertaisuudessaan puhutteleva.

”Kumu on ainoa paikka maailmassa, missä näkee pysyvästi kokonaisesityksen Viron taiteesta”, Kadi Polli huomauttaa.

”Yksi tehtävämme on esitellä sitä jokaiselle uudelle sukupolvelle, esimerkiksi koululaisryhmille.”

Vaihtuvien näyttelyjen teemoista yksi on taide ja teknologia. Juhlavuoden ensimmäinen näyttely on helmikuussa avautuva Galateian­ voitto: taidetta tekoälyn aikakaudella.

”Tavoitteemme on esittää ja selittää taidetta erilaisille ja monenlaisille yleisöille”, Kadi Polli sanoo. ”Kumu on avoin kaikille. Juhlavuoden motto on: Kumu tuo yhteen.”

Polli sanoo, että Kumu on jatkuvasti elävä osa suomalais-virolaisia kulttuurisuhteita. ”Kesällä Kumussa saattaa kuulla enemmän suomea kuin viroa.”

”Joka kerta kun sinne menee, niin tyytyväisenä katsoo mitä saatiin aikaiseksi”, Pekka Vapaavuori sanoo.

Vapaavuoren arkkitehtitoimisto on hänen synnyinkaupungissaan Turussa. Kumun jälkeen Vapaavuori on suunnitellut rakennuksia pääasiassa Turkuun, esimerkiksi VR:n konepajan muutoksen kulttuurikeskus Logomoksi ja Kakolanmäen funikulaarin asemat.

Parhaillaan on meneillään Rettigin entisen tupakkatehtaan muuttaminen Taiteen taloksi. 

Kumu. Weizenbergi 34, Tallinna.