Vaaran vuodet

Unkarin pääministeri Viktor Orbán on laittanut asiat tär­keysjärjestykseen. Maassa ei ole terveysministeriötä tai opetusministeriötä, vaan molemmista vastaa sisäministeriö. Opettajien palkat ovat EU:n huonoimmat.

Sen sijaan kulttuuriministeriö on – ja EU:n suhteessa suurin kulttuuribudjetti  –  vaikka väestö vanhenee ja julkistalous on kireällä kuten Suomessakin.

”Kulttuuri on viimeinen silaus koko järjestelmälle”, sanoo Katalin Miklóssy, Helsingin yliopiston itäisen Euroopan tutkimuksen Jean Monnet -professori.

”Ydinkysymys, kuinka luoda oma aikakausi. Talous voi kaatua ja valta vaihtua, mutta kulttuuri on se, joka kantaa tulevaisuuteen.”,

Miklóssy on juuri kirjoittanut Unkarin yhteiskuntaa Orbánin aikana esittelevän tietokirjan Demokratian rappio.

Se on tylyä luettavaa. Lukija oppii, kuinka yli 50 tuntia vuodessa lintsaavien lasten vanhemmat saavat isot sakot tai vankilaa. Lapsia uhkaa sama, jos heidän yli 70-vuotias vanhempansa loukkaa itsensä ”laiminlyönnin” vuoksi.

Liike-elämä on visusti orbánististen oligarkkien hallussa. Yksityisten eläkerahastojen varoilla on tilkitty valtion kassaa jo vuosia. Sairaalajärjestelmä on retuperällä ja korruptoitunut. Potilaat saavat tuoda itse vessapaperinsa ja lääkkeensä.

Turisteillekin Miklóssy antaa neuvon: jos tarvitsee akuuttia terveydenhuoltoa, on mentävä vähintään yksityisklinikoille, mutta vielä mieluummin rajan yli Itävaltaan.

Kulttuurikenttä on helppo ottaa haltuun. Riittää, kun linnoittaa instituutiot ja rahahanat puolueelle uskollisilla miehillä.

Esimerkiksi Unkarin koko valtiollinen ­teatterielämä on Attila Vidnyánszki -nimisen ohjaajan näpeissä. Teatterit, jotka ovat vielä riippumattomia, ovat voineet saada avustuksia, kunhan teokset eivät ole liberaalia ”propagandaa”. Syksyllä valtaa aiotaan keskittää entisestään.

”Siinä todellakin mennään takaisin kommunismin aikaan”, Miklóssy sanoo.

”Kun yleisö pitää saada tajuamaan, mitä halutaan viestiä, vaikka se virallisesti olisikin kiellettyä, tulee monta tasoa. Sen takia teatteri on ollut aina Unkarissa laadukasta.”

Kulttuuri-instituutioiden johto valvoo myös ”homopropagandaa” ja moraalittomuutta lastensuojelun nimissä. Kirjoissa seksi on sallittua vain perheenperustamistarkoituksessa. Muut teokset on laitettava kaupassa muovifolioon.

Tärkein vallan väline on pelko, kokemus kontrollista, joka saattaa johtaa seuraamuksiin, Miklóssy sanoo. Budapestin liberaaleissa taskuissa tehdään kyllä kokeellistakin taidetta, mutta siinähän puuhastelevat, kun keskivertounkarilainen saa kuluttaakseen vain hallinnon hyväksymää kulttuuria ja mediaa.

”Totta kai aina tulee olemaan instituu­tioiden ulkopuolisia toimijoita, mutta he eivät saa rahoitusta. Silloin toimintaa pitää pyörittää lipputuloilla. Suurissa kaupungeissa se vielä onnistuu, mutta pienemmissä maksukykyisiä ihmisiä ei ole tarpeeksi. Inflaatiokin on nyt todella korkea.”

Käännekohta oli vuosi 2010. Fidesz sai parlamenttiin yksinkertaisen enemmistön ja toimi heti. Se uudisti perustuslain tukemaan vallassapysymistään ja sääti medialain, jotta informaatio pysyisi puolueen hallussa pitkälle tulevaisuuteen. Oppositiopoliitikot eivät enää päässeet televisioon, vaalikeskustelut lakkasivat.

Sittemmin puolueen ohjelma tiivistyy yhteen sanaan: jatketaan. Laki lailta, yrityksen ja erehdyksen kautta.

”On helppoa lipsahtaa tuollaiseen missä tahansa”, Miklóssy sanoo.

Muutoin hän on kyllästynyt tyypillisiin selityksiin ”Unkarin tiestä” ja populismista. Pääasia on muistaa, että ”tie” on alkanut EU:n sisältä ja EU:n mahdollistamana. Siltä voi myös päästä pois, kuten Puolassa saattaa käydä.

”Loppujen lopuksi minusta EU:n suurin virhe oli sanoa, että jos te pääsette unioniin, te olette tarpeeksi demokraattisia. Siihen loppui kaikki keskustelu demokratiasta. Sen jälkeen EU on tarkoittanut pelkästään rahaa.”

Hänestä kaikki olisi luultavasti toisin, jos Unkari ja muut demokratiaongel­mien kanssa painivat itäisen Keski-Euroopan maat olisi otettu EU:hun heti Neuvostoliiton kaaduttua. Silloin niillä oli intoa oppia lännen tavoille, mutta länsi pelasi aikaa. Syntyi demokratian koelaboratorio.

”Euroopan unioni toitotti ensin koko kylmän sodan, että heti kun kommunismi kaatuu, te olette tervetulleita. Mitä vielä, meni melkein 14 vuotta ennen kuin ovet avautuivat.”

Lupaukset petettiin, illuusiot murenivat.

Nyt Fidesz on ollut vallassa samat 14 vuotta. Unkarissa alkaa olla aikuisia, jotka eivät tiedä muunlaisesta ”demokratiasta” kuin siitä virallisesta kansalliskonservatiivisesta, johon koululaitos ja media on heidät juntannut.

Miklóssy sanoo, että jos hänen opettamansa helsinkiläiset yliopisto-opiskelijat elävät itseään vahvistavassa kuplassa, Unkarissa sama on moninkertaista. Polarisaatio syntyy keskusteluyhteyden puutteesta.

”Minusta se on vaarallisempaa kuin mikään muu. Ei liberaalius tarkoita sitä, että me liberaalit ymmärrämme ja siedämme toisiamme, vaan meidän pitäisi ymmärtää, mistä nuo muut tulevat ja miksi he ovat eri mieltä.” 

Katalin Miklóssy: Demokratian rappio, Unkarin tiellä tulevaisuuteen? 239 sivua. Tammi, 2024.