Matkailevia taiteilijanaisia

Taiteilijoiden liikkuvuus on ajankohtainen aihe. Ateneum esittelee matkailevia taiteilijanaisia 1800-luvulta.

Viime vuosina taidehistorian tutkimuksessa Michelle Facos ja muut tutkijat ovat kirjoittaneet siitä, miten 1800-luvun taidemaailman keskuksena pidetty Pariisi on dominoinut kertomusta ajan taiteesta. Kiinnostus Saksan, Pohjoismaiden, Baltian ja Itämeren alueen maiden taiteeseen on kuitenkin kasvanut. Muutos näkyy Rajojen rikkojat -näyttelyssä, jonka 55 matkustavaa taiteilijanaista ovat näistä maista.

Pariisi oli taiteilijoiden suosima kohde 1870-luvulta alkaen, mutta Saksa houkutteli heitä sitä ennen. Tutkimuksesta tutun 1840–1860-lukujen kohteen Düsseldorfin rinnalla näyttely esittelee 1800-luvun alun Dresdeniä ja 1800-luvun lopun Berliiniä.

Suurehko berliiniläisen kadun maalaus, puolalaisen Anna Bilińskan Unter den Linden Berliinissä (1890) on ensimmäisen salin katseenvangitsijana. Muotokuvat hallitsevat salia, johon on sijoitettu rinnakkain Dresdenissä opiskelleiden suomalaisten työt, Eva Ingmanin Omakuva (1877) ja Ida Silfverbergin Omakuva (1868). Ruotsalaisen Sophie Adlersparren omakuva (1849) on muihin nähden pieni. Toisaalla näyttelyssä on vielä pienempi omakuva, puolalaisen Magdalena Andrzejkowiczin profiilikuva (1886–1887) osana maalauspalettia.

Näyttely kertoo siitä, mitä pidettiin sopivana taiteilijanaiselle 1800-luvulla. Esillä on yli 200 teosta, joista valtaosa on maalauksia. Muotokuvien, kukka-asetelmien ja maisemien lisäksi mukana on piirustuksia, puvustusta ja veistoksia. Veistoksien vähäinen määrä heijastaa 1800-luvun taiteilijanaisten tilannetta, jota näyttelyn elämäkerralliset tekstit valottavat.

Taiteilijanaisten näyttelyiden ja tutkimuksen perinne on ollut Suomessa vahva vuodesta 1975 lähtien. Viime vuosina naistaiteilijoiden näyttelyitä on järjestetty useissa eurooppalaisissa museoissa.

Ateneumin yhteistyökumppani Düsseldorfin Kunstpalast esittelee syksyllä version näyttelystä. Ateneumissa on mukana Suomesta 17 taiteilijaa, joista esikuvina pidettyjen Fanny Churbergin (1845–1892) ja Victoria Åbergin (1824–1892) työt ovat hyvin edustettuina.

Churbergin maisemia voi vertailla näyttelyssä saksalaisen Emmy Lischken (1860–1919) teokseen Paimen iltamaisemassa. Viimeinen sali vie Italiaan ja esittelee Åbergin Capri-maisemia, jotka hehkuvat etelän valoa. 

Näyttely päättyy Åbergin kysymykseen: ”Kuinka nykyaikana voi olla niin epäoikeudenmukaista?”

Rajojen rikkojat – 1800-luvun matkustavat naistaiteilijat. Ateneum 24.8. asti.