Vaihtoehto piirakalle

Viileän alkukesän saattoi havaita omenapuista. Sadosta näytti tulevan runsas, mutta ainakin pohjoisemmassa hedelmät olivat pienikokoisia. Loppukesän ennätyspitkä helle kasvatti omenat täyteen mittaansa.

”Sanoisin, että sadosta tuli aika hyvä”, Veli­-Matti Mathlin sanoo.

Mathlin on raahelainen opettaja ja hortonomi. Hän on kirjoittanut runoutta ja proosaa sekä tietokirjan humalanviljelystä olutharrastajien iloksi. Tänä syksynä ilmestyi Pieni siideriopas – Janojuomaa kotipuutarhan omenoista (Aviador, 2025).

Sato ei ole ainoastaan runsas vaan Mathlin arvioi, että juuri loppukesän olosuhteet vaikuttavat aromeihin eniten, kun valoisa aika lyhenee.

”Haluan uskoa, että siiderissä maistuu lämmin hyvä kesä.”

Hyvinä omenavuosina suomalaisilta pihoilta kärrätään jätesäkeittäin omenoita kaatopaikoille. Siiderin valmistuksen voikin nähdä myös ekologisena tekona, vaikka motiivit olisivatkin vähemmän pyyteettömät. Omenaa kuluu: parista ämpärillisestä eli kymmenestä kilosta omenaa saa viisi litraa siideriä.

Eikä se ole kovin vaikeaa, ainakaan verrattuna oluen valmistukseen, Mathlin vakuuttaa. Helpoimmalla pääsee, jos omenat puristaa mehustamossa. Toki ne ovat hyvinä omenavuosina varsin ruuhkautuneita. Mehun voi kuitenkin valmistaa myös kotona.

Murskaamisen ja puristamisen jälkeinen käymisvaihe muistuttaa kotiviinin tekoa hiivan lisäyksineen ja pullotuksineen. Joka työvaiheessa on tärkeää, ettei hygieniasta lipsuta.

Kotimaiset lajikkeet soveltuvat hyvin siiderin raaka-aineeksi. Oppaassaan Mathlin luonnehtii lajikkeita tavalla, joka vie ajatukset viininmaisteluun. Valkea kuulas: Makea raikas viinihappoinen. Huvitus: Miellyttävä makea viinihappoinen. Punakaneli: Mehukas voimakkaan kanelinen.

Pihoilla ja puutarhoissa on tyypillisesti useamman lajikkeen omenapuita. Paras siideri syntyykin makeita ja hapokkaita omenalajikkeita sekoittamalla. Makeista lajikkeista tulee vahvempaa siideriä, joskin siihen voi vaikuttaa lisätyllä sokerilla tai hunajalla.

Omenan makua voi kuvailla myös tanniinisuudella, joka kasvaa mitä tummentuneempi hedelmäliha on. Omenoissa tanniinisuus muistuttaa voimakkaan teen makua, ja valmiiseen siideriin se tuo luonteikkuutta ja ryhtiä.

Mathlin on tehnyt siideriä hyvinä omenavuosina noin kymmenen vuoden ajan, omaksi ja tuttavien iloksi.

Usein maistajat ovat hieman varovaisia, vaikka tuntisivatkin Mathlinin harrastuneisuuden. 1990-luvun ensimmäisen kotiviinibuumin jäljet ovat pitkät, ja monella on jäänyt mieleen opiskeluaikojen keitokset. Toisaalta aito siideri voi olla uusi tuttavuus markettisiideriin tottuneelle. Kuiva maku saattaa yllättää.

”Olen kuullut että tämähän maistuu aivan Bulmersille, se on ihan mukava palaute.”

Siis ehdalle brittisiiderille.

Syksyn sadon ehtii vielä käyttää siideriksi – ja jäädä odottamaan vappumaljojen nostoa. Siideri kun säilyy pullotettuna puolikin vuotta, ja maku vain paranee. Kuten viinissä, joka vuosikerta on omanlaisensa.

”Ystävien kanssa voi sitten keskustella siitä, kuinka siiderissä maistuvat lämpimän elokuun 2025 aromit.”