Rakkaudesta elokuvaan

Marja-Leena ”Malla” Hukkanen on toiminut stillkuvaajana noin sadassa elokuvassa neljänkymmenen vuoden aikana. Film Still –näyttelyssä nähdään stillkuvien lisäksi työkuvia tuotantojen arjesta.

Valokuvataiteen museon kokonaisuus on koostettu kolmesta aiemmasta näyttelystä, joita on täydennetty entistä useampien elokuvien aineistolla. Osa on julkisuudessa ennen esittämätöntä.

Stilleihin liittyy yleinen väärinkäsitys: ne eivät ole pysäytysruutuja elokuvan filmiraidasta vaan valokuvaajan tulkintoja kohtauk­sista.

Stillkuvaajan tavoitteena on tiivistää tietyn kohtauksen, joskus koko elokuvan, tunnelma yhteen kuvaan. Sen pitää pitää syntyä nopeasti, kun varsinainen kohtauksen kuvaus on päättynyt.

Film Still sisältää kuvia useiden ohjaa­jien elokuvista: Pirjo Honkasalo, Aleksi Salmenperä, Mika Kaurismäki, Veikko Aaltonen, Klaus Härö, Pekka Lehto, Olli Saarela ja Eija-Liisa Ahtila.

Eniten on esillä Aki Kaurismäki, jonka kanssa yhteistyö on kestänyt pisimpään. Näyttelyn ovat kuratoineet Anna-Kaisa Rastenberger ja Max Fritze.

Hukkanen, s. 1959, kertoo ajautuneensa elokuva-alalle miltei sattumalta.

Hukkanen, tuolloin Helin, seurasi stillkuvaajan työtä ensimmäisen kerran Ilta-Sanomien valokuvaajana, joka oli lähetetty kuvaamaan Anssi Mänttärin elokuvantekoa.

”Heräsi kiinnostus, ja lähtiessäni mainitsin siitä Mänttärille”, Hukkanen sanoo.

Muutaman kuukauden kuluttua ohjaaja soitti: kuvaukset alkavat huomenna, tuletko. Päätöstä ei tarvinnut edes harkita. Rakkauselokuva (1984) oli ensimmäinen tuotanto, jossa Hukkanen vastasi stillkuvista.

Takatöölöläisessä kellarissa sijainneessa kahden tuotantoyhtiön yhteisessä toimistossa synnytettiin uutta suomalaista elokuvaa. Rahaa oli vähän, kunnianhimoa sitäkin enemmän.

Yhteisöön kuului kuusi ohjaajaa. Aki Kaurismäki työskenteli Mänttärin apulaisohjaajana. Kaurismäen omassa ohjauksessa Calamari Unionissa (1985) Hukkanen sai kontolleen sekä kuvaussihteerin tehtävät että stillkuvaamisen.

”Noiden töiden yhdistäminen ei ollut tavanomaista mutta osoittautui toimivaksi”, Hukkanen sanoo.

”Kuvaussihteeri on paikalla jokaisena kuvauspäivänä ja stillkuvaaja vain muutamana, joten pystyin kuvaamaan stillejä läpi tuotannon.”

Kuvaussihteeri tekee kuvausraportit ja seuraa jatkuvuutta kohtausten sisällä ja välillä. Hukkanen on työskennellyt kuvausihteeri-stillkuvaajana lähes 60 elokuvassa. Esimerkiksi Veikko Aaltosen ja Aleksi Salmenperän kanssa Hukkanen on työskennellyt toistuvasti juuri kuvaussihteeri-stillkuvaajana.

Yhteistyö Aki Kaurismäen kanssa on jatkunut ohjaajan uusimpaan elokuvaan Kuolleet lehdet (2023) saakka.

Kaurismäen ohjausten osuus korostuu näyttelyssä, joka esittelee tuotantojen arkea eri vuosikymmeniltä.

Monet elokuvien kuvista ovat nousseet ikonisiksi, kuten Varjoja paratiisissa -elokuvan (1986) Kati Outisen ja Matti Pellonpään yhteiskuva.

Menneinä vuosikymmeninä stillkuvaajien rooliin kuului myös ihailijakuvien ottaminen tähtinäyttelijöistä. Niitä asetettiin näkyviin teattereiden julistekaappeihin, joita nykyisissä multiplex-keskittymissä ei ole.

”Onneksi stillkuvaaminen on silti yhä tärkeää ja kuvaajissa on uutta sukupolvea”, Hukkanen sanoo.

Yli sadan kuvan näyttelyn rakentamisessa vaikeaa oli valintojen tekeminen: paljon oli jätettävä pois.

Neljän vuosikymmenen ura on avannut ainutlaatuisen näkymän suomalaiseen elokuvaan ja sen tekijöihin.

”Onneksi Anssi aikoinaan muisti soittaa. Puhelu aukaisi oven alalle, jolla olen viihtynyt erinomaisesti monesta syystä”, Hukkanen sanoo.

”Tärkeimpänä kaikki mahtavat, ihanat ihmiset, joiden kanssa olen päässyt kokemaan hienoja hetkiä elokuvan teon merkeissä. Toivottavasti jotain siitä välittyy kuvissani.” 

Film Still – Malla Hukkasen valokuvia elokuvista. Suomen valokuvataiteen museo (Kaapelitehdas, Helsinki) 27.3.–20.9.