Suorapuheinen diplomaatti
Hannu Himasen Missä enkelitkin pelkäävät on selkeä yhteenveto viime vuosien myllerryksestä, Teppo Tiilikainen kirjoittaa arviossaan.
2
MIN
Hannu Himanen on noussut suurlähettiläskautensa jälkeen aktiiviseksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan kommentaattoriksi. Missä enkelitkin pelkäävät on selkokielinen yhteenveto viime vuosien myllerryksestä, joka kulminoitui Suomen Nato-jäsenyyteen Venäjän hyökättyä Ukrainaan.
Himanen kertaa tapahtumia kronologisesti sanomalehti Ilkka-Pohjalaiseen kirjoittamiensa kolumnien kautta. Päähuomion saavat presidentit Sauli Niinistö ja Vladimir Putin. Himanen arvostelee Niinistöä yllättävän suorasukaisesti. Hänen mielestään Suomessa kuten myös muualla Länsi-Euroopassa tuudittauduttiin sinisilmäisyyteen Venäjän politiikassa. Kremlin retoriikka koveni merkittävästi jo 20 vuotta sitten Ukrainan oranssin vallankumouksen jälkeen. Vaaran merkit olivat näkyvissä viimeistään 2014, kun Venäjä valtasi Krimin niemimaan. Suomi olisi voinut käynnistää Nato-jäsenyyden valmistelun jo vuosia sitten.
Sodan puhjettua Niinistö reagoi kuitenkin nopeasti. Himanen näkee kehityksessä historian ironiaa: Nato-jäsenyyden toteutti koko valtakautensa sitä vastustanut presidentti. Hän arvelee, että Niinistö teki päätöksensä heti Venäjän hyökkäyksen jälkeen tai viimeistään tavattuaan presidentti Joe Bidenin maaliskuussa 2022.
Himanen näkee ulkopolitiikan johtamisessa ongelmia. Vahva presidentti loi ympärilleen hiljaisuuden kehän, joka kahlitsi keskustelua. Niinistö koetteli valtaansa koronakriisin hoidossa, mikä aiheutti jännitteitä suhteessa pääministeri Sanna Mariniin. Myös presidentin osallistuminen keskusteluun EU:n talouspolitiikasta tulkittiin tunkeutumisena hallituksen tontille.
Ongelma juontaa juurensa perustuslaista, jonka mukaan ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Himasen mukaan epäselvyys liittyy sanojen ”johtaa” ja ”yhteistoiminnassa” tulkintaan. EU:n huippukokouksissa Suomea edustaa pääministeri, joka ei ole ulkopolitiikan täysivaltainen johtaja. Nato-kokouksiin osallistuvalla presidentillä ei ole puolestaan sananvaltaa sisäpolitiikassa. Himasen mielestä eduskunnalle tilivelvollisen hallituksen pitäisi vastata ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Presidentille jäisi edustuksellinen rooli.
Himasen kirja on kuin vuoropuhelua hänen omien kirjoitustensa ja lausuntojensa kanssa. Ratkaisua voi arvostella. Vanhat kolumnit tuovat tekstiin turhaa toistoa.
Sanoma tulee kuitenkin selväksi: demokratiassa ulkopolitiikan tulisi olla osa politiikkaa eikä hämärissä kammareissa harjoitettavaa salatiedettä.
Hannu Himanen: Missä enkelitkin pelkäävät. Hyökkäävä Venäjä ja Suomen turvallisuus. 328 sivua. Docendo, 2024.