Lex Kittilä

Kittilän kunnallisdraama on uskomatonta luettavaa, mutta sopii vaikka oppimateriaaliksi.

tietokirja
Teksti
Matti Mörttinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Pekka Viljanen, Eeva-Liisa Hynynen: Kittilän laki. 400 s. Otava, 2020.
Pekka Viljanen, Eeva-Liisa Hynynen: Kittilän laki. 400 s. Otava, 2020.

Oikeusvaltio on kansalaisen turva. Suomessa kansalaisen oikeudet riippuvat useammin kotikunnasta kuin kotimaasta. Pitäisi kysyä, onko meillä oikeuskuntia. Kunnilla on verotusoikeus, mutta ne eivät säädä lakeja. Niiden pitäisi noudattaa Suomen lakia.

Kittilän laki on oivallinen otsikko kirjalle, jonka toimittaja Eeva-Liisa Hynynen ja virkarikoksiin erikoistunut emeritusprofessori Pekka Viljanen ovat kirjoittaneet 2010-luvun kummallisesta kunnallisdraamasta. Kittilä ei liene ainoa kunta, jossa asioita on hoideltu pykälien ohi pujottelemalla. Varoittava esimerkki on kuitenkin kirjan arvoinen tapaus. Tekijät käyvät läpi tuomioistuinten prosesseja, kyseenalaistavat päätöksiä ja ehdottavat uudistuksia.

Kuntien hallinnon laillisuutta ei Hynysen ja Viljasen mukaan tarkasta kukaan. Kittilässä kunta omistaa enemmistön sille tärkeästä hiihtohissiyhtiöstä, mutta kuntalaiset eivät näytä pystyneen käyttämään omistajan valtaa.

Koko sotku lähti siitä, että kunnanjohtaja Anna Mäkelä epäili hissiyhtiön toimitusjohtajan Jouni Palosaaren suosineen tarjouskilpailussa epäsopivia keinoja käyttäen yhtä laitetoimittajaa toisen haitaksi.

Nyt Palosaari on puhdistettu hovioikeudessa väärinkäytössyytteistä ja palannut paikalleen. Mäkelä on saanut lähteä, ja iso joukko kuntapäättäjiä on vapautettu alioikeudessa syytteistä koskien hänen potkujaan. Asiaa jatketaan hovioikeudessa. Muita tapauksen haaroja on yhä prosessissa.

Kirjoittajien päätelmä on, että Kittilään ei saatu muuta lakia kuin ”Kittilän laki”, joka saattaa oikeasti olla matkailukuningatar Päivikki Palosaaren laki.

Pitkä ja perusteellinen kirja on välillä uskomaton ja hyvin lähteistetty. Se sopii oppimateriaaliksi kunnallishallintoa ja -oikeutta jo lukeneillekin.