Kissarock

Ensimmäisellä sänkipellolla on parkkipaikka. Seuraavalle juhlavieraat voivat pystyttää telttansa.

Festivaalialuetta hallitsevat iso sinivalkoinen ja pienempi punavalkoinen sirkusteltta. Lammen rannassa sijaitsee Beach Please -lava, jonka ympäristö on koristeltu siimoista roikkuvilla meduusoilla ja jolla Tinyhawk & Bizzarro -yhtye soittaa.

Urjalassa järjestettävän Mitäs mitäs mitäs -monitaidefestivaalin jälkeen Tinyhawk & Bizzarro esiintyy esimerkiksi Pori Jazzissa, Flow-festivaalilla ja Helsingin Juhlaviikoilla.

”Olen yhtä kotonani täällä ja Juhlaviikoilla”, sanoo yhtyeen kitaristi ja säveltäjä Jenni Kinnunen. ”On rikkaus päästä soittamaan erilaisissa tilanteissa erilaisille ihmisille.”

”Lähdin tekemään jotain, mistä en yhtään tiennyt, miten ihmiset sen kokevat. Nyt se tuntuu löytävän koko ajan uutta yleisöä.”

Lapsena Jenni Kinnunen (s. 1985) kävi pianotunneilla Iisalmen musiikkiopistossa. 12-vuotiaana hän kieltäytyi nousemasta autoon ja juoksi pakoon, kun piti lähteä soittotunnille.

Hän sanoi äidilleen haluavansa soittaa kitaraa. Päätös kumpusi Nirvanasta ja muista rockyhtyeistä, joita Kinnunen oli nähnyt Music Televisionissa.

”Mulle kerrottiin, että kannattaa aloittaa klassisesta kitarasta. Mietin, että mikä ihmeen klassinen kitara. Että mitä sillä voi tehdä.”

Kinnunen soitti klassista kitaraa 15 vuotta. Lopulta hän valmistui muusikoksi Turun musiikkiakatemiasta.

Sähkökitaraa Kinnunen on soittanut aktiivisesti vuodesta 2018 asti. Klassisen kitaran peruina hän haluaa ”tutustua” yhteen pääsoittimeen perinpohjin ja viettää sen kanssa paljon aikaa.

Kinnunen soittaa 60 vuotta vanhalla Epiphone Olympic -kitaralla. Itseä miellyttävän soundin lisäksi soittimen valintaan vaikutti kolme asiaa.

”Se ei saanut painaa liikaa ja siinä täytyi olla lyhyempi mensuuri eli kielen soiva osa”, kertoo Kinnunen.

”Kerran sain musiikkiliikkeessä tyhmää palautetta, että Albert Järviselläkin oli pienet kädet. Nieleskelin hetken, että pidänkö luennon liikettä vastustavista lihaksista ja kehon mittasuhteista. Sillä kerralla kaupat jäivät tekemättä.”

Kolmas tärkeä asia oli se, että kitarassa piti olla kampi, jota vääntämällä kielten sävelkorkeus muuttuu.

Kinnunen opetteli soittamaan sähkökitaraa soittimella, jossa oli kampi. Siitä tuli tärkeä osa hänen soittotyyliään.

Ennen Tinyhawk & Bizzarron perustamista Kinnunen soitti aktiivisesti Rosita Luu -indiepopyhtyeessä. Hänen kitaraansa on mausteena myös Rosita Luun syksyllä ilmestyvällä levyllä.

Tinyhawk & Bizzarron Nekorok-albumi sai puolet vuoden 2024 Teosto-palkinnosta. Palkinnon toinen puoli myönnettiin säveltäjä Minna Leinosen …and we are rotating with it -jousikvartetolle.

Tinyhawk & Bizzarron kokoonpanoon kuuluu kaksi sähkökitaraa, basso ja rummut. Yhtye soittaa melodista instrumentaalirockia, joka on saanut innoitusta monesta suunnasta. Mukana on bluesia, jazzia, iskelmää, psykedeliaa ja itämaisia vaikutteita.

Yhtyeen muiden jäsenten eli kitaristi Markus Väisäsen, basisti Teemu Ahon ja rumpali Jaakko Pöyhösen tehtävä on tukea Kinnusen tarinoita.

”Rosita Luussa olen enemmän säestäjä, omassa bändissä solisti ja biisintekijä. Biisien muodostumisen polku ja roolitukset ovat hyvin erilaiset”, Kinnunen sanoo.

”Mun on vaikea määritellä itseäni sen paremmin. Välillä kriiseilen sen kanssa, mihin lokeroon kuulun. Olen mielestäni aika vapaa soittamaan mitä tahansa tai miten tahansa.”

Viime syksynä julkaistun Nekorokin nimi on japania. Suomeksi se tarkoittaa kissarockia. Myös levyn kappaleiden nimet ovat japaninkielisiä.

Kinnunen näki lapsena ”käsittämättömän” elokuvan. Myöhemmin paljastui, että se oli Hayao Miyazakin ohjaama fantasia- ja animeklassikko Naapurini Totoro.

Kinnunen on käynyt Japanissa useita kertoja ja opiskelee japania kansalaisopistossa.

”Japanin vaikutus näkyy enemmän omassa arjessa. Tiedän, että se kuuluu jollain tavalla myös musiikissa, koska mulla on jatkuvasti ikävä Japaniin. Toisaalta siinä kuuluu myös moni muu asia.”

Nekorok-levyn tekemisen aikoihin Kinnunen opiskeli puusepäksi. Lopputyönään hän suunnitteli nopeasti koottavan ja purettavan minikeittiön. Valmistumisen jälkeen sirkkelit, tasohöylät ja muut jäivät koululle.

”Saatan päästä pian aloittamaan yhdellä verstaalla. Siellä pääsen rakentamaan esimerkiksi kotona tarvittavia asioita. Pitäisi saada ainakin tatami korotettua.”

Viime vuonna Kinnunen muutti Helsingistä takaisin Pohjois-Savoon. Hän vuokrasi rivitaloasunnon Lapinlahdelta, Iisalmen naapurista.

”Halusin rauhaa. Joka kerta vanhempien­ luona käydessä tajusin jo bussissa, että musta tuntuu erilaiselta olla täällä”, Kinnunen kertoo.

”Nyt se tekemisen ja olemisen rauha on alkanut tarttua. Tämä on tällä hetkellä mulle sopiva ympäristö.”

Noin 9 000 asukkaan Lapinlahti tunnetaan aktiivisena taidepitäjänä. Sieltä ovat kotoisin muun muassa Halosen laaja taiteilijasuku, kirjailija Juhani Aho ja kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkkä. Kunnassa on myös kuvataidelukio.

”Lapinlahdella arvostetaan omaa tekemistä ja yritetään pitää elämää yllä. Siinä mielessä sovin sinne hyvin.”