Perhe kuin musta aukko

saksalainen toimittaja-kirjailija Fatma Aydemir on hienoisessa nosteessa. Hänen esikoisromaanistaan Ellbogen (2017) tehtiin samanniminen elokuva. Aydemirin toinen romaani, Jinnit, oli ehdolla vuoden 2022 Saksan kirjapalkinnon saajaksi.

Jinnit kuvaa turkkilais-, tarkemmin kurditaustaisen maahanmuuttajaperheen elämää harmaassa Saksassa 1980–1990-luvuilla.

Tarinan alkuasetelma kuvaa ihmisen perusturvan järkkymistä. Perheen isä Hüseyin on jäänyt eläkkeelle ja hankkinut asunnon Istanbulista perheelleen. Romaani maalailee Hüseyinin tulevaisuudenuskoa ja pientä, Saksassa lusittujen siirtotyöläisvuosien jälkeistä sielunrauhaa. Lukija ehtii ilahtua, kunnes julma sydänkohtaus vie kaiken.

Hüseyinin perhe, joka on levittäytynyt eri puolille Saksaa, matkustaa Istanbuliin hautajaisiin. On kiire: islamilaiset hautajaiset on pidettävä vuorokausi kuoleman jälkeen. Perheenjäsenten tarinat ja näkökulmat esitellään yksi kerrallaan jokaisen hahmon oman sanaston kautta.

Aydemir ei pelkää sanallistaa kotimaastaan viiltäviä todellisuuksia, nykyisiä ja menneitä: ”Tässä maassa lapsia ei läpsitä, heidät poltetaan elävältä.”

Perheen Hakan-pojalle tehdään teini-ikäisenä poliisin toimesta sisätutkinta, joka tulee määrittelemään vahvasti hänen elämäänsä: ”Hakan käpertyy itseensä, sisimpäänsä, ryömii pimeimpään nurkkaan siinä sokkelossa, joka hänen sisällään avautuu. Fuck tha Police, hän hiipii jokaisen nurkan taakse, sammuttaa kaikki valot, ei tule pois enää koskaan, osa hänestä jää ikuisiksi ajoiksi sinne pimeään.”

Jinni tai džinni tarkoittaa islamilaisen mytologian henkiolentoa, joka elää keskuudessamme. Jinnit eivät ole yksioikoisesti hyviä tai pahoja. Valinta nimetä teos näiden korvaan kuiskuttelijoiden mukaan on osuva. Jokaisella perheenjäsenellä on omat menneisyyden haamunsa. Valinta on myös kerronnallisesti fiksu – kaikkitietävän kertojan lisäksi kertojina toimivat jinnit, jotka puhuttelevat hahmoja suoraan.

”Olet elänyt elämääsi kolmessa vuorossa, ottanut sunnuntaityöt, pyhävuorot ja ylityötunnit”, jinni kuiskii Hüseyinille hänen ensimmäisen oman asuntonsa parvekkeella Istanbulissa. Jinnit ovat aukkoja perheen elämässä, salaisuuksia, jotka ovat liian synkkiä keskusteltaviksi.

Teos kysyy, kuinka ja mistä identiteettimme muotoutuvat. Se kääntää valon pimeimpiin nurkkiin, jotka on jätetty tarkoituksella pölyyntymään. Aydemirin raivorehellisen äänen jälkeen joutuu vetämään happea. ­Sukusaaga saa lukijan pohtimaan omia hoitamattomia haavojaan. Tekee kipeää, mutta välillä se on tarpeen. 

Fatma Aydemir: Jinnit. Suomennos: Veera Kaski. 349 s. Kosmos, 2023.