Paluu rikospaikalle
Sara Stridsberg on Ruotsin johtava näytelmäkirjailija.
3
MIN
Helsinkiläisessä KokoTeatterissa saa 7. maaliskuuta ensi-iltansa Ruotsin tämän hetken arvostetuimman näytelmäkirjailijan Sara Stridsbergin Pyörre (2024).
Näytelmä on fiktio, jonka taustalla on Tukholman lähellä vuonna 1984 tapahtunut prostituoidun paloittelusurma. Stridsberg on käsittellyt samaa aihetta romaanissaan Rakkauden Antarktis (Tammi, 2019), joka sai ylistävän vastaanoton.
Rakkauden Antarktis on kirjoitettu vasten dekkarien ja rikossarjojen tarinoita, jotka ovat täynnä kuolleiden naisten ruumiita, Stridsberg, 52, kertoo kotonaan Tukholmassa Zoom-haastattelussa. Hän halusi pysytellä kuolleen naisen mukana eikä selvittää murhaajaa.
”Kun lähdin kirjoittamaan, seurasin sisälläni puhuvaa vierasta, kuolleen naisen ääntä”, kirjailija muistelee. ”Hän toisteli, että katso minua kuolleena, katso kuollutta ruumistani metsässä, katso lapsiani, kun en enää ole täällä.”
Pyörre ei Stridsbergin mukaan ole Rakkauden Antarktiksen näyttämösovitus vaan itsenäinen teos.
”Aloin kirjoittaa näytelmää käveltyäni näyttelijä Ingela Olssonin kanssa paikassa, joka muistutti minua romaanini murhapaikasta. Sanoin itsellenikin aivan yllätykseksi, että kaipaan päätäni, haluan sen takaisin. Siitä se alkoi.”
Stridsberg kertoo kirjoittavansa näytelmiä ylipäänsä luontevimmin niin, että hän ”istuu ja kuuntelee ääniä”.
Maineikkaan Lars Norénin (1944–2021) kuoltua ruotsalaisessa mediassa kirjoitettiin, että maan johtava näytelmäkirjailija on nyt Stridsberg.
Stridsbergin teatterikäsityksen juuret ovat antiikin Kreikassa. Kirjailijan näytelmien ja proosan henkilöhahmoissa on jotain samaa kuin antiikin tragedioiden ajattomissa hahmoissa.
”Haluan, että hahmoissa on jotain suurempaa kuin psykologisuus”, kirjailija sanoo.
Stridsbergin mukaan näytelmät ovat vapaampia psykologiasta kuin romaanit. Niiden henkilöt saavat puhua itse. Myös kirjailijan näkemykset siitä, mikä voi olla onnellinen loppu, sotivat psykologisia tulkintoja vastaan. ”Asiat voivat selvitä vasta seuraavassa sukupolvessa.”
Teatteriteosten vastaanotto on Stridsbergin mukaan yhteiskunnallisempaa kuin kirjallisuuden.
Kirjailija pitää tärkeänä teatterin todistusvoimaa: sitä, että katsojista tulee aktiivisia ihmiselämän todistajia.
”Kun Pyörre esitettiin Dramatenissa, katsojat vastasivat näyttelijöille monta kertaa, ikään kuin he olisivat halunneet puuttua asiaan.”
Antiikin myyttien kirjoittaminen uusiksi kuuluu Stridsbergin tuotantoon.
”Muinaiset tragediat olivat olemassa kauan ennen kuin antiikin kreikkalaiset kirjoittivat ne tragedioiksi. He siis aikoinaan kirjoittivat ne uusiksi, ja niitä pitää kirjoittaa jatkuvasti uudelleen.”
Stridsberg on kirjoittanut nuoren Antigonen tarinan näytelmäänsä En grav för två ja käsitellyt Medeian pakolaisuutta Medealandissa.
”Myytit luovat ajatuksiamme ja aatteitamme, ja siksi on tärkeää yrittää ymmärtää niitä uudelleen.”
Stridsbergin vastarintahenki ei rajoitu hänen teoksiinsa. Kirjailija erosi Nobelin kirjallisuuspalkinnosta päättävästä Ruotsin Akatemiasta vuonna 2018, kun Akatemiaa ravisteli raadin yhden jäsenen aviomiehen väärinkäytöksiin liittynyt metoo -kriisi.
Sisäpiiritietojen avulla naisia alistanut ”Kulttuuriprofiili” eli Jean-Claude Arnault tuomittiin raiskauksista vankilaan.
Stridsberg uskoo kirjoittavansa ilmaisultaan riisutumpaa tekstiä kuin aikaisemmin. Hän sanoo keskustelevansa jokaisella rivillä koko maailmankirjallisuuden kanssa.
Toisaalta nykymaailma on niin epävarma, että kirjoittaminenkin on muuttunut uudella tavalla epävarmaksi.
”Poliitikot, jotka haluavat olla jumalia ja kuninkaita, ovat ikuinen teema. Ehkä akuutimpi nyt kuin vielä hetki sitten.”
Juuri nyt Stridsbergistä tuntuu siltä kuin hän kirjoittaisi lumessa.
”Koska maailma muuttuu juuri nyt niin nopeasti, teksti on saattanut seuraavassa hetkessä jo sulaa kuin lumi.”
Sara Stridsberg: Pyörre. Suomennos ja ohjaus: Helena Kallio. KokoTeatteri (Hämeentie 3, Helsinki) 7.3.–16.4.