Internetin suunta

Matthew Ball laati idealistisen tiekartan metaversumiin.

tietokirja
Teksti
Kalle Kinnunen

Digitaalista rinnakkaismaailmaa on kuvailtu tieteiskirjallisuudessa. Se oli esillä William Gibsonin romaanissa Neurovelho (1984, suom. 1991), jonka kybertermistön varhaiset internet-intoilijat omaksuivat. Neal Stephensoni­n Snow Crash (1992) antoi maailmalle nimen: metaversumi.

Viime vuonna meta­versumi-käsitteestä tuli valtavirtaa. Microsoftin toimitusjohtaja Satya Nadella puhui yhtiönsä metaversumitavoitteista. Mark Zuckerberg vaihtoi Facebookin emoyhtiön nimen Meta Platformsiksi.

Metaversumi on termi, jolla saadaan huomio. Bill Gates on käyttänyt sitä tarkoittaessaan ylipäänsä kolmiulotteisia kohtaamistiloja – zoom-tyyppisten etävideopuhelujen seuraavaa sukupolvea, jossa ollaan läsnä virtuaalilasien avulla.

Useimmissa teorioissa metaversumi on kokemuksellinen ja tilan tuntuun perustuv­a super-internet, jonne voi mennä olemaan sen sijaan, että siellä käytäisiin kaksiulotteisilla nettisivuilla tai plärättäisiin sovellusta. Edellytyksiä ovat virtuaalilasien tai -kypärien yleistyminen, tiedonsiirtokapasiteetin kehitys sekä alustojen yhteiset standardit.