Urheilupesun välineitä
Tekijät määrittävät teemaksi ”rahan ja lajin rakenteet”. Kun jalkapallon yhteydessä puhutaan rahasta, kyse on usein ahneudesta ja korruptiosta, kuten monissa muissakin miljardiluokan liiketoimissa.
Jalkapallon mustan kirjan julkaisuajankohta on Qatarissa marras-joulukuussa pelattavien MM-kisojen motivoima. Kirjassa käsitellään toki paljon muutakin.
MM-kisat ovat kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan tärkein rahantekokone. Edelliset MM-kisat järjestettiin vuonna 2018 Venäjällä. Fifan tulot kyseisenä vuonna olivat melkein 5,5 miljardia euroa. Suurimman yksittäisen momentin muodostivat tv-sopimukset.
Qatar ei hakenut MM-kisoja järjestettäväkseen rahan takia. Sitä Pirkanmaata pienemmällä öljyvaltiolla on yllin kyllin. Kyse on ”sportswashingista”, tässä tapauksessa Qatarin halusta näyttäytyä modernina ja mukavana yhteiskuntana. Kun MM-kisat alkavat, jalkapallofanit tuppaavat unohtamaan ikävät asiat.
Vaikka Fifan entisille napamiehille on jaettu rangaistuksia, järjestö on yhä selkärangaton. Fifan puheenjohtajan Gianni Infantinon mukaan Qatarissa järjestetään kaikkien aikojen parhaat MM-kisat. Sen rinnalla tuhansien siirtotyöläisten – käytännössä orjien – kuolemilla tai ilmastoasioilla ei ole merkitystä. Eikä etenkään sillä, että Qatar sai MM-kisat lahjusten avulla.
Jalkapallon musta kirja koukkaa välillä myös Suomeen. Vantaalaisen Allianssin ja Rovaniemen Palloseuran ottelumanipulaatiot käydään läpi päällisin puolin ja saadaan näyttämään loogiselta toiminnalta kansainvälisen vedonlyöntirikollisuuden vinkkelistä.
Maailmalla useista suurseuroista on tullut miljardöörien leikkikaluja, statussymboleja tai urheilupesun välineitä. Myös Suomessa osa liigaseuroista on liikemiesten omistuksessa. Kummassakaan mittakaavassa jalkapallo ei ole erityisen hyvä bisnes.
Kahden STT:n toimittajan kirjoittama Jalkapallon musta kirja on sinänsä kelpo yleisesitys toivottoman laajasta ja monisyisestä asiasta. Sen rakenne voisi olla ryhdikkäämpi ja fokus selkeämpi. Iso osa kirjan materiaalista on tuttua kauraa niille, jotka seuraavat jalkapalloa enemmän kuin oman suosikkijoukkueen ottelutulosten verran.
Allianssi ja RoPS eivät suinkaan ole ainoita suomalaisia joukkueita, joiden asiat ovat menneet pieleen 2000-luvulla. Mitä oikein tapahtui Porin FC Jazzille, Hjallis Harkimon jalkapallo-Jokereille, Sedu Koskisen Valkeakosken Hakalle ja monelle muulle? Olisin erittäin kiinnostunut Suomalaisen jalkapallon mustasta kirjasta.
Hannu Aaltonen, Tapio Keskitalo: Jalkapallon musta kirja. 301 s. Otava, 2022.