Irakista Suomeen ja Venetsian biennaaliin
Kholod Hawashin tekstiilitaide pääsi Pohjoismaiden paviljonkiin.
3
MIN
Maailman merkittävin nykytaidetapahtuma Venetsian biennaali avattiin huhtikuun puolivälissä. Teemana on Stranieri Ovunque eli ”Muukalaisia kaikkialla”.
Pohjoismainen paviljonki biennaalissa on muuttunut bambukehikkoiseksi lohikäärmelaivaksi. Sitä siivittää kiinalaissävyinen nykyooppera The Altersea Opera. Esiintymisasujen kirjailut kertovat irakilaisesta kulttuurista.
Oopperan on suunnitellut ja käsikirjoittanut ruotsalainen Lap-See Lam ja säveltänyt norjalainen Tze Yeung Ho. Molemmilla on kiinalaista sukutaustaa.
Pukujen kirjonnasta vastaa Irakissa vuonna 1977 syntynyt Kholod Hawash, joka on asunut viisi vuotta Suomessa.
Paviljongissa oopperaa esitetään tunnin videoversiona. Puvut ovat esillä alkuperäisinä koko biennaalin ajan. Käsin tehdyissä kirjailuissa lohikäärme syöksee tulta, kala lentää ja nainen itkee suuria värikyyneleitä mereen. Pukujen valmistamiseen meni kahdeksan kuukautta.
”Totta kai se oli raskasta, mutta olen aina niin innoissani näkemään lopputuloksen, että vaivat unohtuvat saman tien”, Kholod Hawash kertoo Venetsiassa avajaiskiireiden keskellä arabiaksi. Tulkkina on ruotsalainen Maya Abdullah, joka on toiminut yhteyshenkilönä koko oopperaprojektin ajan.
Hawashin tekstiilitaide sopii hyvin biennaalin tämänvuotiseen tarjontaan. Päänäyttelyn brasilialainen kuraattori Adriano Pedrosa haluaa nostaa esille itseoppineita taiteilijoita, jotka ovat jääneet taiteen kentän marginaaliin.
Käyttämänsä tilkkutekniikan Hawash oppi äidiltään Irakissa. Taiteellinen työ pääsi vauhtiin vasta Suomessa. Kiasman ARS22-näyttelyssä oli esillä hänen teoksensa Villi laulu, jossa alaston nainen leikkaa miekalla pitkää tukkaansa.
Teoksen lähtökohta oli Hawashin suuttumus siitä, että Irakissa leskeksi jäänyttä naista vaaditaan katkaisemaan hiuksensa.
Tekoprosessissa työ muuttui naisten voiman ja itsenäisyyden kuvaksi. ”Tällaista en olisi voinut tehdä Irakissa, koska siinä on alaston nainen”, Hawash sanoo ja vetää käden kaulansa poikki: ”Minut olisi tapettu.”
Suomessa Hawash on saanut taiteellisen vapauden.
”Nyt voin tehdä sellaisia teoksia kuin haluan.”
Irakin epävakaat olot ovat jättäneet jälkensä Hawashiin. Hän käärii hihaansa ja näyttää käsivartensa, jossa on arpia.
Irakin sodan ja Saddam Husseinin kukistamisen jälkeen maan olot olivat kaoottiset. Puolisotilaalliset ääri-islamistiset joukkiot vaativat naisia pitämään pään peittävää hijab-huivia. Hawash ei näin tehnyt. Sillä oli seurauksensa:
”Eräänä aamuna ollessani menossa töihin palmupuun takaa hyökkäsi naamioitu mies ja heitti happoa päälleni. Onnistuin kädelläni suojelemaan kasvojani ja silmiäni.”
Hawash ja hänen taidemaalarimiehensä Saddam Jumaily pakenivat Irakista rajan yli Jordaniaan.
Lähes kymmenen Jordanian pakolaisvuoden jälkeen Hawash ja Jumaily pääsivät Suomeen. He ovat maassa työluvalla ja asuvat Espoon Tapiolassa.
Taiteilijapariskunnan avusti Suomeen Artists at Risk -järjestö. Helsingistä käsin vuodesta 2013 toiminut organisaatio on onnistunut siirtämään turvatumpiin oloihin yli 850 taiteilijaa. Ukrainalaisia on noin 600.
Toimintaa tukevat muun muassa Suomen ulkoministeriö sekä Suomen ja Ruotsin taiteen edistämiskeskukset.
Haastattelun lopuksi Hawash haluaa vielä palata hiuksiaan leikkaavan naisen kuvaan: ”Haluan puhua taiteessani naisten asemasta sekä Irakissa että Suomessa.”
Artists at Risk -järjestön avustamien taiteilijoiden näyttely on biennaalin aluksi Unescon Venetsian toimipisteessä. Mukana on myös Hawashin ja Jumailyn teoksia.
The Altersea Opera. Pohjoismaisessa paviljongissa Venetsian biennaalissa 24.11. asti.