Kekkosten perhe-elämä valottuu Marja Linnankiven teoksessa: "Elettiin kuin akvaariossa"

julkaisut
Teksti
Tuomo Lappalainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Kekkoset
Sylvi ja Urho Kekkonen Taneli Kekkosen pojan Timon kanssa Tamminiemessa 1958. Kuva Lehtikuva.

Voiko Urho Kekkosen (1900-1986) elämästä paljastua enää mitään, jota ei vielä tiedettäisi? Ex-presidenttiä on hänen kuolemansa jälkeen muisteltu kymmenissä ja taas kymmenissä kirjoissa. Kekkosesta ovat kirjoittaneet entiset kalakaverit ja adjutantit, ystävät ja viholliset, perässähiihtäjät ja työtoverit, kotiryssät ja jopa ainakin yksi entinen naisystävä.

Mutta yksi kivi on vielä kääntämättä.

Marja Linnankivi on ensimmäinen, joka kuvaa Kekkosten perhe-elämää itse mukana olleena. Hän oli parikymmentä vuotta naimisissa presidentin toisen pojan, Matin, kanssa. Miniän roolissa hän pääsi näkemään läheltä UKK:n menestyksen hetket, mutta myös politiikan nurjan puolen: paineet ja lokakampanjat.

Vastoinkäymiset sitoivat Kekkoset tiiviisti yhteen, mutta saivat heidät samalla kääntymään sisäänpäin ja luomaan perheeseen epänormaalin vaikenemisen ilmapiirin, jossa kipeitä asioita ei käyty avoimesti läpi.

“Minusta perheessä elettiin kuin akvaariossa, jossa kalat lipuvat hiljalleen sinne tänne aistien toistensa liikkeet kylkiviivallaan”, Linnankivi vertaa.

Tilanne oli hankala myös miniälle. Varsinkin suhde Sylvi Kekkoseen oli joskus kovilla. Tämä takertui poikaansa niin tiukasti, että tuli mukaan jopa häämatkalle.

Nuoresta morsiamesta tuntui, että vaikka hän kuinka yritti, ei hän pystynyt olemaan anopilleen mieliksi. Välillä Sylvi myös osoitti sen hyvinkin julmalla tavalla.

Ensimmäinen särö tuli jo avioliiton alkuaikoina, kun miniä teetti Matti Kekkosen perheelle jääneessä Kekkosten vanhassa Kampinkadun kodissa ison remontin. Sylvi tulkitsi sen kostoksi ja sanoi mitä ajatteli. Linnankivi kertoo, ettei hän ymmärrä tänä päivänä, mistä “kaunaa henkivä” lausahdus johtui.

Kova paikka oli myös sairastuminen masennukseen Salla-tyttären synnyttyä ja päätös hakea asiantuntijoilta apua. “Sylvi suorastaan raivostui, kun hän oli kuullut terapiasta. Kekkoset kun eivät asioitaan muille kerro”, Linnankivi kirjoittaa.

Urho sen sijaan oli kotona mukava ja joustava huumorimies, jota kohtaan ex-miniällä ei jäänyt mitään hampaankoloon. Kun Matin avioliitto oli menossa karille, Sylville siitä ei voinut puhua, mutta Urholle kyllä. Ja Urho ymmärsi.

“Olen minäkin juonut, mutta en koskaan toista päivää”, hän ojensi poikaansa.

Marja Linnankiven Terttu Levosen kanssa kirjoittama Kekkosten miniänä ilmestyy Tammen kustantamana ensi viikolla.