Kaskipelloilta kasvissyöjiksi: Kansallishenki huokuu suomalaisista kesänäyttelyistä

Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Kaskenpoltto
Eero Järnefeltin Kaskenpoltto vuodelta 1893. Kuva Matti Ruotsalainen / Toimituskuva.

Kaikissa meissä asuu pieni kansallishenki. Voimme hyväksyä tai hylätä sen, mutta pakoon emme pääse. Nationalismi on aikamme vahvoja voimia; sitä ei murentanut kansallissosialismi, ei tuhonnut kommunismi eikä poistanut modernin hyvinvointivaltion rakentaminen.

Näin kirjoittaa historian professori Laura Kolbe kirjassaan Ihanuuksien ihmemaa (Kirjapaja 2010). Ajatus tuntuu osuvalta, kun katselee kesän taidenäyttelyiden antia: historia myy ja kansallistunne kohoaa.

Kun suuri yleisö on liikkeellä, parhaita magneetteja ovat sellaiset taiteilijat kuin Akseli Gallen-Kallela ja Eero Järnefelt. Modernille taiteelle on paikkansa kuten Mäntän kuvataideviikot, mutta muuten useimmat painottavat historiaa.

Hyvä näyttely linkittää historian nykyaikaan. Gallen-Kallelan museon näyttely Maaemon lapset on rakennettu Leo Tolstoin ajattelulle: miten tolstoilaisuus vaikutti ajan kuvataiteilijoihin.

Kesä

“Tolstoi oli aikansa yhteiskuntakriitikko ja puhui asioista, jotka ovat taas ajankohtaisia: yhteisöistä, rauhanaatteesta, valtionkirkon huonoista puolista, kasvissyönnistä… Tolstoin aikana elettiin murrosta, niin ehkä nytkin”, sanoo Gallen-Kallelan museon johtaja Tuija Wahlroos.

Myös Hyvinkään taidemuseossa on rakennettu siltaa menneestä nykyiseen. Laitumella-näyttely esittelee perinnemaisemia ja niiden muuttumista.

“Meidän näkökulmastamme näyttely ei käsittele historiaa vaan luontoa ja ympäristökysymyksiä”, sanoo museonjohtaja Raisa Laurila-Hakulinen.

Kun näyttelyitä katsoo Laura Kolben hengessä, voi pohtia suuria: Kuinka Suomi-tarina jatkuu, kun myllerryksessä ovat talous, ilmasto ja arvot?