Käsityö elää Luostarinmäellä - kuin silloin ennen
Luostarinmäen nimi juontunee siitä, että paikalla oli Pyhän Olavin luostarin haustausmaa. Kuva Petri Kaipiainen.
Kun tulipalo vuonna 1827 tuhosi kolme neljäsosaa Turun kaupungista, Luostarinmäen talot säilyivät vahingoittumattomina. Yli 200 vuotta vanhat rakennukset sijaitsevat yhä alkuperäisillä paikoillaan, vaikka jo vuonna 1828 paloturvallisuutta painottava asemakaava tuomitsi ne purettaviksi.
Luostarinmäki pihoineen ja kujineen on viehättävä. Vanhimmat tontit mitattiin alueelle vuonna 1785, nuorimmat löytyvät vuoden 1808 maanmittauskartassa. Monet alkuperäisistä mökinrakentajista olivat kirvesmiehiä, pihapiirit kasvoivat tarpeen mukaan.
1880-luvulla Luostarinmäelle muutti käsityöläisiä, tiettävästi ainakin vaununtekijä, kalustepuuseppä, suutari, räätäli, satulamaakari, tynnyrintekijä, läkkiseppä ja jopa kultaseppä.
Viime vuosisadan alussa alueen säilyttämisellä oli jo puolestapuhujia, ja siitä päätettiin tehdä käsityöläismuseo.Taloihin on sisustettu sekä käsityöläisten asuntoja että yli 30 eri alan verstasta. Kesäkuussa 1940 avattu museo on nyt 70-vuotias.
Luostarinmäelle on alusta alkaen haluttu tehdä elävä museo, jossa myös näytetään vanhoja työmenetelmiä. Kesäisin verstaissa työskentelee päivittäin käsityöläisiä.
Tekstiilialaa opiskeleva Tuulia Lehtinen, 22, kehrää villalankaa muurarin tuvassa. ”Mahtava harjoittelupaikka. Vastailen mielelläni ihmisten kysymyksiin, ja monet kysyvät. Vaikkapa sitä, miltä näyttää värttinä, johon prinsessa Ruusunen pisti sormensa.”
Eliisa Summa, 81, tuli Luostarinmäelle, kun lehdessä etsittiin valkokirjonnan taitajia parikymmentä vuotta sitten. Nyt hän tekee pirta-nauhaa suutarin tuvassa, ”niin kuin isoäiti aikanaan.”
Käsityöläiset ja oppaat ovat pukeutuneet kustavilaistyylisiin tai 1800-luvun kansanvaatteita mukaileviin asuihin. Kankaat on kudottu Luostarinmäellä, malleja löytyi muun muassa tilkkeinä käytetyistä tilkuista.
Luostarinmäen käsityöläismuseo, Vartiovuorenkatu 2, Turku. Auki kesäisin ti-su klo 10-18..