Kari Hietalahti
Komedianäyttelijä, lukuisten sivuroolien mies kertoo, mikä tappajassa naurattaa.
Teksti Leena Sharma
Kuva Petri Kaipiainen
(SK 17/2007)
Hidasliikkeinen mummo yrittää raitiovaunusta ulos. Ovet napsahtavat kiinni, ja mummo jää niiden pihteihin sätkimään.
”Ihminen välissä!”, hän parahtaa, kun kuljettaja jo kiihdyttää vauhtia.
”Ai että se nauratti”, näyttelijä Kari Hietalahti myhäilee.
Nauratti niin paljon, että tositapahtuman innoittamana hän kirjoitti television sketsisarjaan Vintiöt kokonaisen potpurin ihminen välissä -tilanteita. Näyttelijä Santeri Kinnusen pää jumitti milloin ruokapöydän ja lattian, naisen reisien, pakettiauton ja tallin oven välissä.
”Monet hauskimmat sketsit sisältävät väkivaltaa”, Hietalahti toteaa.
Hänellä on pokkaa puhua hauskuudesta – sellaisestakin jossa nauretaan mummoille, lapsille ja vammaisille – sillä hän on näytellyt kymmenissä kotimaisissa tv-sarjoissa ja elokuvissa, ja melkein aina roolissa on ollut jokin koominen vääntö.
Television suosittu visailuohjelma Haluatko massimieheksi pyörähtää käyntiin. Ohjelman juontaja Lasse esittää kilpailijalle Samille ensimmäisen, sadan euron arvoisen, kysymyksen. Mikä on Suomen pääkaupunki? Onko se a) Hulsinki, b) Hilsinki, c) Helsinki vai d) Halsinki?
Siitä alkaa Samin piina. Lasse ei suostu lukitsemaan vastausta c) Helsinki, vaan jankuttaa ”oletko nyt aivan varma”, ”moni on kompastunut juuri ensimmäisessä kysymyksessä”, ”haluatko kilauttaa kaverille”. Iloisen itsevarmasti aloittanut Sami luhistuu kuin korttitalo ja saa lopulta sydänkohtauksen. Lasse jää myhäilemään kameroille.
Tässä sketsissä, jossa Hietalahti näyttelee Lassea ja Niko Saarela Samia, ovat mukana Vintiöt-huumorin peruselementit. Se parodioi toista tv-ohjelmaa ja tunnistettavaa henkilöä, Lasse Lehtistä. Yksinkertaista perusajatusta venytetään niin pitkälle kuin mahdollista, ja tunnelma on lievästi väkivaltainen.
Toisessa tv-ohjelmaparodiassa Natinkia, Natinkia kovasti antiikkiasiantuntija Wenzel Hagelstamia muistuttava ”Denzel Washington” repii, silppuaa ja polttaa vieraiden arvioitavaksi tuomat esineet ja ajaa heidät solvausten saattelemana pois ohjelmasta.
Kaikkein selvimmin väkivallan ja huumorin yhteys näkyy roolissa, jonka Hietalahti näyttelee ensimmäisessä Vares-elokuvassa. Palkkamurhaaja Tetsuo Sinkkonen on kylmäverinen tappaja, mutta silti yleisö nauraa aina, kun hän ilmestyy valkokankaalle.
”Siinä roolissa pääsin vihdoin toteuttamaan lapsuuden unelmaa. Tappajat, pahat jätkät, ovat aina kiinnostaneet”, Hietalahti sanoo.
”Me lähdettiin Valkeejärven Pekan kanssa tekemään tappajahahmoja komiikan kautta, mutta yritettiin myös olla lisäämättä heihin huumoria. Huumori tulee siitä, että jätkien työtä on murhaaminen, mutta heillä on kaikki arkiset ongelmat myös.”
Sopranos-tv-sarja naurattaa samasta syystä. Mafiamiehet ovat puistattavan väkivaltaisia, mutta kamppailevat liikakilojen ja muiden perin tuttujen asioiden kanssa. Se tekee heidän mahtipontisuudestaan naurettavaa.
”Huumorilla pystyy kolauttamaan. Jos näkee tosi hyvin tehdyn tappajan, vaikka Ralph Fiennesin natsina Schindlerin listassa. Hymyilyttää, miten hyvin se tekee pahan. Kaikki eleet: miten asettelee tupakan tarkasti tuhkakuppiin ennen kuin ampuu ihmisen. Jossain vaiheessa katsoja hätkähtää ja alkaa miettiä, mille hän oikein nauraa.”