Tärkeintä oli käytettävyys
Suomi-designin kultakauden mestarit ovat taas täällä. Timo Sarpanevasta kertova dokumenttisarja Sarpaneva ja muodon taju (2023) on katsottavissa Yle Areenassa.
Espoon modernin taiteen museossa Emmassa on näyttely Tapio Wirkkala – Muoto, josta on julkaistu näyttävä kuvateos Tapio Wirkkala Form. Suomen lasimuseo Riihimäellä esittelee kevään näyttelyssään Kaj Franckin tuotantoa.
Näistä kolmesta Kaj Franck (1911–1989) oli yhteiskunnallisin ja samalla muotokieleltään herkin ja hienovaraisin.
Lasimuseon näyttelyn lähtökohtana on japanilaisen käsityötaidon vaikutus Franckin muotoiluun. Hän teki ensimmäisen Japanin-matkansa jo vuonna 1956.
Japanista muistuttaa näyttelysalin keskelle rakennettu viitteellinen japanilainen bambumaja. Voi, olisipa näyttelyarkkitehtuuri rohjennut levittää tatamimatot koko saliin. Niillä istuen olisi voinut viipyillen tutustua Franckin lasitaiteesen.
Franckin lasi kutsuu hitaaseen katsomiseen. Filigraaniraidat tai lasimassaan yhdistetty väri- tai metallimurska tuottivat joka kerta vähän erilaisen esineen. Kuplalasissa tai pienten soodaräjähdysten synnyttämässä rakkolasissa lopputulosta ei ohjannut muotoilija eikä lasinpuhaltaja, vaan sattuma.
Muotoilijan työssä Franck teki selvän eron uniikin taide-esineen ja sarjatuotantoisen käyttötavaran välillä. Franck vetosi jo 1960-luvulla sarjatuotannon muotoilijan anonymiteetin puolesta.
Käyttöesineissä tärkeintä oli käytettävyys, ei muotoilijan nimi. Franckin tuotannon tästä puolesta muistuttavat näyttelyssä Kilta/Teema-astiat, joista Franckin oppilas ja kollega muotoilija Heikki Orvola on todennut: ”Eihän niistä astiasto paremmaksi tule.”
Franck ei useinkaan käyttänyt sanaa taide. Hän puhui mieluummin kauneudesta ja kysyi: ”Eikö kauneuden perimmäinen merkitys ole välttämätön, toimiva, perusteltu, oikea?”
Jo 1960-luvun lopulla Franck kritisoi sitä, kuinka kasvavalla tuotannolla ylikulutamme maapallon luonnonvaroja ja tuotamme kestämättömät määrät jätettä.
”Materiaalitutkimuksen pitäisi suuntautua yhä enemmän uudelleen käytettävien aineiden tuottamiseen”, Franck esitti.
”Teollisuuden pitäisi valmistaa tuotteita, joiden elinikä on yhteensovitettavissa niiden käyttöaikaan.”
Tässä olisi näkemystä Iittalan seuraavalle brändiuudistukselle, varsinkin kun Kaj Franck kuului Iittalan edeltäjäyhtiöiden Nuutajärven ja Arabian keskeisiin suunnittelijoihin.
Kaj Franck – Muotoilijan utopia. Suomen lasimuseo (Tehtaankatu 23, Riihimäki) 12.5. asti.