Kai Lehtinen
Hänet tunnetaan Raidina ja ensi syksynä myös Kalle Päätalona, mutta hänen oikea elämänsä on kameroiden tavoittamattomissa.
Teksti Leena Sharma
Kuva Pekka Holmström
(SK 32/2007)
Mikä seutu tulee mielesi tykö mieltäsi vastaan kauniina? Mille seudulle sielusi halajaa? Mihin sielusi kiinnittyy?
Näyttelijä polttaa piippua ja hörppää puisesta mukistaan kahvia. Hän katsoo vierustoveria vahvojen silmälasiensa takaa, kasvoilla syvä päivetys, josta on vaikea erottaa onko se maskia vai omaa. Mikrofoni sojottaa kohti.
”Kai Lehtinen, miten valmistauduit Kalle Päätalon haastavaan rooliin?”
Toimittaja kysyy napakasti. Vastaus tulee hiljaisemmalla äänellä, silti selkeänä ja erottuvana.
”Sisimpääni porautumalla.”
”Mikä roolissa sitten on haastavinta?”
”Ainahan se on se, että miten tavoittaa oikea ihminen, ettei näytteleminen ole vain pelkkää leikkimistä.”
Lehdistötilaisuus Taivalkosken Kallioniemessä, kirjailija Kalle Päätalon synnyinkodin pihamaalla, pyörii jo toista tuntia. Päätalon elämäkertaelokuvan filmaukset ovat juuri alkaneet.
Kai Lehtinen on kysytty mies, jokainen toimittaja haluaa kommentin pääroolin haastavuudesta. Ja tietysti siitä, onko hän lukenut kaikki Päätalon kirjat.
”Millä helvetillä minä ne kaikki olisin ehtinyt lukea?” hän hekottaa hakkaavaa nauruaan. ”Totta kai olen tutustunut sen verran, että tiedän, mistä on kyse. Mutta näyttelijä ajattelee enemmän, millainen ihminen Päätalo oli.”
On Katso-lehden toimittajan vuoro. Hän kysyy ensin pakolliset Päätalo-kysymykset ja johdattaa sitten keskustelua kohti henkilökohtaisia asioita. ”Sulla on ollut aika dramaattinen vuosi…”
”Se on minulle niin kipeä ja yksityinen asia, etten halua puhua siitä mitään”, Lehtinen keskeyttää heti.
Elokuvan tuottaja Asko Apajalahti kurtistaa kulmiaan ja kuiskaa.
”Ei me olla annettu mitään määräyksiä, että mistä ei saa kysyä. Luulisi, että ihmiset ymmärtävät muutenkin. Kaitsu on minun hyvä vanha kaveri, mutta mekään emme ole puhuneet tapahtuneesta sanaakaan.”
Apajalahti viittaa helmikuiseen tragediaan. Lehtisen 18-vuotias esikoispoika menehtyi hirsimökin tulipalossa Karjalohjalla.
Toimittaja vaihtuu. Lehtinen imaisee savut piipustaan. Muutama sääski inisee laiskasti korvanjuuressa.
”Kai Lehtinen, suuri yleisö tuntee sinut Raidina?”
”Jaa, lapset tuntee minut kyllä ihan isänä.”
Työt alkavat aamutuimaan maskissa.
Lehtinen istuu peilipöydän ääressä, ajaa parran ja läiskii partavettä poskilleen.
”Noin!”
Maskeeraaja Kati Koskela huomaa, että paita on vaihtunut edellispäivän kuvauksista.
”Pakko saada tähän hahmoon jotain sisältöä”, Lehtinen hekottaa.
Päätalon ensimmäistä vaimoa Lainaa näyttelevä Nina Jääskeläinen vilahtaa nopeasti ja äänettömästi maskeeraushuoneen läpi.
”Siinä mun muijani meni. Eikä sanonu mitään! Se on sitä meidän suhdetta. Sitte ku se sanoo, se sanoo niin helvetisti”, Lehtinen irvistää ja innostuu vääntelemään naamaansa.
”Minustahan saisi Hitlerinkin. Kato! Kun vetää tukan näin…”
Koskela taputtelee värivoidetta Lehtisen kämmeniin. Lehtinen treenaa vuorosanoja, hänen kasvoilleen kohoaa itsepäisen inttävä ilme.
”Minähän sain justiinsa valmiiksi uuet laskelmat. Miksei minulle ole puhuttu?!”
”Hiljaisuus, kuvataan. Ja ääni. Ja kamera.”
Apulaisohjaaja antaa komennot.
”Kohtaukset 3 ja 4.”
Kuvaussihteeri lyö klaffia.
Kalle ja Laina puuskuttavat ylös mäenrinnettä. Jyrkimmän osuuden he ryömivät lähes nelinkontin. Kalle on tuonut vaimonsa luontoretkelle Villinsaareen, rakkaisiin lapsuudenmaisemiinsa Koillismaalle, mutta tunnelma on toraisa.
”Ollaank me eksyksissä? Mahtaak tääl mittää karhui olla?” Laina kysyy vahvalla Turun murteellaan.
”Tämä on petorikasta aluetta”, Kalle vastaa yksitotiseen tyyliinsä.
”Me ollaan luoja ties misä eikä oo ees kompassia”, Laina jatkaa marmatusta.
”POIKKI!”
Ohjaaja Hannu Kahakorpi keskeyttää tähystyspaikastaan mäen laidalta. Hän on riisunut kengät ja käärinyt farkun lahkeet ylös. Päässä keikkuu musta lippalakki.
”Nina jää nyt koko ajan jälkeen. Kaitsu, hitaammin, sä olet liian hyväkuntoinen”, hän opastaa näyttelijöitään.
Elokuva keskittyy 1950-lukuun, jolloin Päätalo ansaitsi elantonsa rakennusmestarina ja kirvesmiehenä ja vasta kamppaili noustakseen kirjailijaksi. Loppuhuipennus nähdään syksyllä 1958: Päätalo poseeraa muiden esikoiskirjailijoiden kanssa Helsingin Kauppakorkeakoululla julkaistuaan juuri esikoisromaaninsa Ihmisiä telineillä.
Taivalkosken jälkeen kuvaukset jatkuvat elokuun loppuun Kuusamossa ja Helsingissä. Ensi ilta on syksyllä 2008.
Alun sitaatti elokuvasta Umur.
Aiheesta lisää
Kai Lehtinen (Wikipedia)
Kalle Päätalo (Wikipedia)
Päätalo-instituutti
Kalle Päätalo -seura