Kaarina Hazard: "Big Brotherissa seuraavaksi homoseksiä?"

Big Brother
Teksti
Karri Kokko
bb minna

”Veikkaan, että Big Brotherissa nähdään vielä homoseksiä”, ennustaa Kaarina Hazard.

Minna on esitellyt auliisti sulojaan BB-talossa.

Seksiä ja paljasta pintaa Big Brotherissa on tarjottu ennenkin, mutta tänä vuonna meno yltyi villiksi jo ensimmäisenä iltana. Sama touhu on jatkunut, ainakin silloin kun talossa on nautittu alkoholia.

Tuntuu kuin talon asukkaat olisi valittu sillä perusteella, että he ovat valmiit mihin tahansa kameroiden edessä.

Päätimme kysyä mediaa ahkerasti seuraavalta ja mediaa ahkerasti kommentoivalta Kaarina Hazardilta, mitä hän ajattelee Big Brotherista. Onko BB tullut tiensä päähän ja pystyykö se enää tarjoamaan uusia yllätyksiä jo kaiken nähneelle yleisölle?

Kiireinen Hazard ilmoitti seuranneensa Big Brotherin tapahtumia ja niistä käytyä keskustelua ”lähinnä vain lööppitasolla”. Sähköpostitse toimitettuihin kysymyksiin hän vastasi seuraavasti:

kaarina hazard

Seksiä BB:ssä on harrastettu ennenkin, nyt mentiin asiaan jo ensimmäisenä päivänä. Mitä on tapahtunut? Onko asukkaat valittu sen perusteella, että he ovat valmiit ”mihin tahansa”? Mitä seuraavaksi murha?

Ensinnäkin, tähän kysymykseen sisältyy se tuttu moraaliopetus, jonka mukaan ensin pitää tutustua ja sitten vasta siirtyä seksiin. BB-talon asukkien pitäisi siis olla jonkin hyvän parisuhdemallin mannekiineja?

Toiseksi kysymyksessäsi on läsnä ajatus seksin syntisyydestä – ensin seksiä, sitten murha, niin kuin seksi olisi porras matkalla helvetin kadotukseen. Seksi on syntiä ja pikainen seksi se vasta syntiä onkin, niinkö?

Mitä on tapahtunut, kysyt. No, tapahtunut on tietenkin oppimista. Me olemme oppineet, että BB:ssä tapahtuu seksiä, kisailijat tietävät, että ohjelmassa on tarkoitus tapahtua seksiä ja tuottajat hyvin tietävät, että seksiä sen olla pitää. On luontevaa, että tähän keskeiseen ohjelmaelementtiin siirryttiin nyt aiempaa kautta varhemmin.

Mitä seuraavaksi, kysyt. Oma arvaukseni on, että seuraavaksi nähdään homoseksiä. Erittäin hyvä elementti olisi vaikkapa livenä tehty tatuointi tai lävistys. Ensin näkisimme miten se tehdään, sitten saisimme jännittää sitä, tulehtuuko operaatiokohta, alkaako kuva kaduttaa jne. Kyllä se yhden pönttölinnun pesimisen seuraamisen voittaisi.

Ohjelmalla on parhaimmillaan yli puoli miljoonaa katsojaa. Se ei ole koko kansa, mutta valtava joukko kumminkin. Eikä se voi koostua pelkistä aivottomista ”junteista”. Miksi BB kiinnostaa? Mitä me katsomme kun katsomme BB:tä?

Kysymykseen sisältyy ajatus siitä, että ”katsomisella” olisi tai pitäisi olla jonkinlainen ylösrakentava, suorastaan sivistävä funktio, joka BB:ltä puuttuu. Kysymyksen sävy on varoittava: Älä silmä pieni katso mihin vain!

Mitä me tästä opimme, ja jos emme opi mitään, miksi katsomme, sinä kysyt. No, katsominen ja katsotuksi tuleminen on kuitenkin paljon enemmän – se on olemassaolomme perussävel. Kun me katsomme BB:tä, me katsomme toisia ihmisiä. Sitähän me teemme päivittäin, joka paikassa, se jos mikä on meille lajityypillistä käytöstä. Ihminen on lauma-, pesä- ja porukkaolento. Siis: Kun me katsomme BB:tä, me katsomme toisiamme.

Niiltä, jotka paheksuvat BB:n kaltaisten ohjelmien katsomista voisi hyvin kysyä, mitä katsovat ne, jotka seuraavat sääksen tai naakan pesälle sijoitettua kameraa? Ja miksi on niin, ettei heitä koskaan edes puolijulkisesti nimitetä aivottomiksi junteiksi? Heinän kasvamista saa seurata intohimoisesti netissä päivittäin, ja moinen puuduttava aktiviteetti on vain viehättävää harrastamista. Kysyä voi, miksi kukan kasvun seuraaminen on sielukasta, mutta toisten ihmisten seuraaminen sen sijaan junttimaista?

Ennen vanhaan naisen siveellisyyttä varjeltiin kaikin tavoin ja siihen osallistui koko yhteiskunta. Nyt näyttäisi, että jotkut nuoret naiset ovat valmiit luopumaan siveellisyydestään muitta mutkitta ja aika löyhin lupauksin. Millaisen kuvan BB antaa naisista?

Mikähän tämä ”ennen vanhaan” oikein on? Jos naisen siveellisyyttä tähdentävää sukupuolipropagandaa onkin aikain saatossa useista syistä kosolti sommiteltu ja levitetty, on SKS:n arkisto myös täynnä avointa ja häpeämätöntä, naisen himokkuutta auliisti esittelevää perinnemateriaalia. Ei kai naisten naimahalu mikään salaisuus ole koskaan ollut, vaikka siveyttä ihanteena onkin pidetty?

Ehkä kysymyksesi koskeekin televisiota yleensä ja Yleä erityisesti? Tarkoitatko, että perinteinen televisiomme on aiemmin osallistunut hyvän kansalaisuuden rakentamiseen neitojen siveyttä tähdentäen, mutta nyt yhtäkkiä tv-aikaa saakin rahvaan riettaus?

Viittauksessasi ”aika löyhiin lupauksiin” on muinainen kaiku. Että tytöt avaavat reitensä, vasta kun heille on jotakin ”luvattu”? Tarkoittaako se avioliittoa? Taloa? Rakkautta?

Kysymyksessäsi kuultaa ajatus, jonka mukaan himokkuus on edelleen poikien ja miesten ominaisuus, vain vitseissä tyttöjen ja naisten. Niin kauan kuin näin on, on naisten haluja syytä näyttää aina kun on mahdollista.

Millaisen kuvan BB antaa miehistä?

Talossa on käsittääkseni miehiä, jotka lähtevät vällyjen alle vasta kun heitä erikseen vongataan, pelleileviä miehiä, sydämensä särkeviä miehiä, ystäviä halailevia miehiä, painivia miehiä, lohduttavia miehiä, nauravia miehiä, reiluja, kateellisia ja vilkkaita miehiä.

Lööpeistä tihkuneiden tietojen mukaan BB:n miehet muodostavat siis laajan kirjon, eivätkä typisty karikatyyreiksi. Jos BB jonkin kuvan miehistä antaa, niin arvatenkin monipuolisen.

Onko olemassa jokin ”oikea” tapa katsoa BB:tä? Ja onko olemassa jokin ”oikea” tapa puhua siitä?

Onko olemassa jokin ”oikea” tapa puhua toisista ihmisistä?

Ja, ollaksemme itsekriittisiä, mistä me oikeastaan puhumme kun puhumme BB:stä? Siis tämä kaksinaismoralistinen asenne, että iltapäiväehdet ja Seiska menevät BB-hypeen mukaan, kun taas A-studio ja Suomen Kuvalehti seuraavat ja kommentoivat ilmiötä ”kriittisesti”.

Niin ohjelma itse kuin puhe siitä on moraalikeskustelua. Ohjelman äärellä pohdimme ääneen sitä, mikä on sallittua ja toivottavaa, mikä taas kiellettyä ja vältettävää – mikä on muuttunut, mikä pysynyt ennallaan, miten meidän joukkona pitäisi oikein elää. BB:n kaltaisten ohjelmien äärellä ajatus joukkoviestimistä kaikille avoimena julkisen puheen areenana toteutuu hyvin.

Mitä luulet – vieläkö tosi-tv:llä on tulevaisuutta vai joko pian seuraa kyllästymispiste?

Tosi-tv:tä on ollut aina, se on television alkujuuri. Ei se mihinkään katoa. Kun yhteen ideaan kyllästymme, keksimme uuden.

Kaarina Hazard on toimittaja ja kirjailija, joka kutsuu itseään akateemiseksi sekatyöläiseksi. Hän on julkaissut teoksen Kontallaan – muistiinpanoja mediasta (Teos 2006) ja valmistelee väitöskirjaa television luontodokumenteista.

Teksti
Karri Kokko

Kuvat
Roope Salonen ja Marja Airio / Lehtikuva

Oletko Kaarina Hazardin kanssa samaa mieltä? Tiedätkö sinä, miten ja miksi BB:tä tulee katsoa? Miksi sinä seuraat BB:tä? Ja jos et seuraa, miksi et?

Siirry keskusteluun