Cannes-kaverit

Ensimmäinen yhteys oli sosiaaliseen mediaan kirjoitettu kommentti, elokuvaohjaaja Juho Kuosmanen (s. 1979) muistelee.

”Sean Baker kehui jossain Hymyilevää miestä”, hän sanoo.

Optimistinen nyrkkeilydraama oli tehnyt vaikutuksen amerikkalaiskollegaan. Bakeri­n omat ohjaukset ovat hapokkaita kuvauksia seksityöläisten arjesta. Starlet (2012) ja Tange­rine (2015) tekivät ohjaajasta (s. 1971) riippumattoman amerikkalaiselokuvan lupauksen. Florida Project (2017) nosti statuksen uudelle tasolle. Raadollinen lapsuuskuvaus valittiin Cannesin elokuvajuhlien Directors’ Fortnight -sivusarjaan ja sai laajan kansainvälisen levityksen sekä Oscar-ehdokkuuden miessivuosaroolista.

Kuosmanen järjesti elokuvan Kokkolan elokuvajuhlien ohjelmistoon.

He alkoivat keskustella elokuvista säännöllisesti sähköpostitse.

”On puhuttu filmille kuvaamisen ihanuudesta ja eri filmilaaduista. Ja elokuvista h­yvin laajasti.”

Bakerin maussa on myös eksoottisia puolia. ”Vanha italialainen kauhu ja vanhat seksploitaatio-elokuvat kiinnostavat häntä.”

Seksityön kuvaaja on tutustunut taustatöitä tehdessään moniin aikuisviihdealan ammattilaisiin. ”Kun tuntee jonkun elämänpiirin ja näkee, miten sitä yleensä elokuvissa käsitellään, tulee helposti ajatus, että ei se noin mene.”

Baker kuvaa seksityötä ilman kaunistelua ja kauhistelua. Yhteiskunnan marginaalit ovat muutenkin ohjaajalle tuttuja. Baker on työskennellyt vapaaehtoisena huumeriippuvaisille järjestetyissä käyttötiloissa.

”Hänen elokuvansa muistuttavat työläiskuvauksia.”

Bakerin uusin ohjaus, Anora, palkittiin toukokuussa Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnolla, Kultaisella palmulla. Ohjaajan käsikirjoittama elokuva on kuin hiekka­paperilla käsitelty versio romanttisen kome­dian klassikosta Pretty Woman (1990).

Anora kertoo newyorkilaisesta sylitanssipaikan työntekijästä, Anista (Mikey Madi­son). Venäläistausta vie hänet oligarkin pojan Ivanin (Mark Eidelstein) loosiin. Videopeleistä ja kannabiksesta kiinnostunut aikuislapsi ihastuu, palkkaa Anin eskortikseen ja vie tämän kännipäissään vihille Las Vegasissa.

Juhlat loppuvat, kun Ivanin vanhemmat äkkäävät pojan häpäisseen perheen ja hälyttävät paikalliset apumiehet purkamaan avioliittoa. Ani ei kuitenkaan ole valmis luopumaan prinsessaunelmastaan.

Anora on luokkarakenteita sekoittava screwball-komedia, jolla on monet kasvot. Baker kuvaa seksityötä tutulla suoruudella, mutta draamasävyjen seassa on aiempaa enemmän huumoria. Suurimmista bravuureista vastaa Madison, joka ei suostu alistumaan kenellekään. Bakerin tuhkimotarina ei silti pääty kuin satu.

Absurdin luokkaretken keskeinen palanen Igor (Juri Borisov) pysyy pitkään taka-alalla. Hän on yksi avioliittoa mitätöimään hälytetyistä miehistä. Ainoa, joka vaikuttaa oikealta kovanaamalta.

Rikkaiden ja heidän hännystelijöidensä joukossa Igor edustaa Anin lailla työ­väen­luokkaa. Hiljalleen karskista duunarist­a kuoriutuu uusia puolia. Niin Borisovin hahmolle kävi myös Juho Kuosmasen ohjaamassa elokuvassa Hytti nro 6.

”Baker kysyi Jurin yhteystietoja. Kun hänet oli valittu rooliin, viesteilin hänen ja Bakerin kanssa siitä, millaista Jurin kanssa on työskennellä”, Kuosmanen kertoo.

Piilopehmon koviksen roolissa toista kertaa loistavalle Borisoville Yhdysvalloissa työskentely oli erikoinen kokemus.

”Juri on niin umpivenäläinen jätkä, että sopeutuminen amerikkalaiseen mentaliteettiin ei ollut ihan helppoa.”

Vuosien viestittelyn jälkeen Kuosmanen ja Baker tapasivat ensimmäistä kertaa kesällä 2021 Cannesissa, molempien uraa vauhdittaneilla elokuvajuhlilla.

”Istuin Hytin gaalanäytöksessä Bakerin takana. Monta kertaa oli suunniteltu, että nähdään työmatkojen yhteydessä, mutta vasta siellä se onnistui.”

Toukokuussa 2024 Kuosmanen teki Cannesiin pikavisiitin nähdäkseen Anoran ja moikatakseen Bakeria ja Borisovia. Kun Anora viikkoa myöhemmin palkittiin festivaalin parhaana elokuvana, Kuosmanen onnitteli kollegaansa.

”Baker ei ole ollut Oscar-akatemian suosiossa. Hän mietti, että tilanne voi nyt olla toinen.” 

Anora elokuvateattereissa 1. marraskuuta.