Jukka Ukkolan pakina EU:n ruokadirektiiveistä: Perimmäisiä kysymyksiä
Euroopan unioni on lopultakin vastannut kysymykseen, joka on meitä suomalaisia askarruttanut jo vuosikausia: ”Mikä on silakka?”
EU:n määritelmän mukaan silakka on leveyspiirin 59 astetta 30 minuuttia pohjoispuolelta Itämereltä pyydystetty silli. Sen paino vaihtelee 0,031:sta 0,085 kiloon, ja silakoita mahtuu kiloon 12-32 kappaletta.
Siinä se on nyt sanottu. Harri Holkeri käski meidän syödä silakkaa jo vuosia sitten, mutta mitenkäs söimme, kun emme tienneet mitä se on. Nyt sen sijaan voimme kaikessa rauhassa ostaa kaupasta sillipurkin ja pistellä sen poskeemme noin 50 gramman erissä silakkana.
Päällisin puolin EU:n silakkadirektiivi kuulostaa kiitettävän eksaktilta. Tyhmempikin ymmärtää, että kun silli syntyy, se tietysti syntyy silliksi. Teini-iässä, täyttäessään 31 grammaa, se muuttuu silakaksi, kunnes siirtyy jälleen arvovaltaiseen sillien kastiin kunnioitettavan 85 gramman painossa.
Maantiedekin on tarkasti määritelty. Kuka tahansa vironkävijä voi havaita 59 asteen ja 30 minuutin leveyspiirin, joka on selvästi piirretty veteen jokseenkin keskelle Suomenlahtea. Kun siis Viron rannikolta lähtenyt silli ui Suomenlahden poikki, se muuttuu silakaksi – ja päinvastoin. Tämänhän näkee jo hinnoista: Helsingissä silakka maksaa saman kuin silli Tallinnassa.
Muutaman kysymyksen direktiivi kuitenkin jättää avoimeksi. Jos sillin kohtaloksi koituu ns. teiniraskaus, eli se kutee 31-85 gramman painoisena, siis silakkana, ovatko syntyvät kalanpoikaset sillejä vai silakoita?
Vastaus piilee siinä, että silakka on määritelty nimenomaan pyydystetyksi silliksi. Pyydystetty kalahan ei yleensä enää saa poikasia. Ja jos silliä ei onnistuta pyydystämään, se pysyy sillinä vaikka Perämerelle asti, vaikka painaisikin 31-85 grammaa. Silloin sen lapsetkin ovat sillejä.
Vaikka tuo kysymys noin ratkeaakin, jää vielä toinen pulmaongelma: mitä ovat 84-85-grammaiset sillit? Direktiivin mukaan silakan painon yläraja on 85 grammaa, mutta toisaalta niitä pitää mahtua kiloon vähintään 12 kappaletta. Tusina 84-grammaisia sillejä painaa 1008 grammaa, joten niitä mahtuu kiloon vain 11 kappaletta. Mitä tehdä?
Jotta tällaisilta epäselvyyksiltävastaisuudessa vältyttäisiin, voinemme toivoa Brysseliltä hieman lisää tarkkuutta näihin direktiiveihin, viimeistään silloin kun siellä aletaan määritellä seuraavaa suurta kansallista kysymystä: mikä on lenkkimakkara?
Ei meille enää riitä ylimalkainen huitaisu tyyliin ”Lenkkimakkara on leveyspiirin 59 astetta 30 minuuttia pohjoispuolella nautittava nakkimakkara, joka painaa vähintään 480 ja enintään 980 grammaa sekä kaartuu vasemmalle 30-360 astetta”. Vähintään tarvitaan tarkennus siitä, mistä katsoen vasemmalle lenkkimakkaran pitää kaartua.
Pakina on julkaistu Suomen Kuvalehdessä nro 45/1996.
Teksti
Jukka Ukkola
Lisää aiheesta
EU heräsi ruokailemaan: käyrä kurkku pääsi pannasta (SK netti 13.11.2008)
Keskustelu
Rönttönen sai nimisuojan – mikä elintarvike tulisi suojata seuraavaksi?