Jukka Saastamoinen: Brezhnevin katoksessa

Teksti
Raimo Valkama

Nesteen historiikki sisältää verrattomia juttuja yhtiön 60-vuotisen historian varrelta. Lue katkelma öljyministeri Ahmed Zaki Jamanin Suomen-vierailusta juhannusaattona 1979.

Katkelma luvusta ”Juusluodon juhannusvieras”:

Ahmed Zaki Jamani oli aikansa vahvin öljymaailman vaikuttaja. Hänet opittiin tuntemaan muun muassa vuoden 1973 öljyboikotin arkkitehtina. Boikotti johti ensimmäiseen kansainväliseen öljykriisiin, ja kriisin seurauksena ennen niin ponnettomasta öljynviejämaiden yhteenliittymästä Opecista kehit­tyi yksi maailman voimakkaimmista ja pelätyimmistä teollisuusjärjestöistä.

Jamani otti Heleniuksen vastaan toukokuussa 1979. Kun pakolliset alkusere­moniat oli pidetty, Helenius ojensi isännälle tuliaisen. ”Kaikki saudit, Jamani mukaan luettuna, ovat aina olleet kiinnostuneita Arabian niemimaan heimo­kulttuurista. Nyt Jamani sai aiheesta monipuolisen tietopaketin ja vieläpä suomalaisen asiantuntijan kirjoittamana. Annoin hänelle arabialaista kulttuuria käsittelevän päiväkirjateoksen, jonka oli kirjoittanut tutkimusmatkailija Georg August Wallin.”

Kun Helenius ja Jamani tapasivat seuraavan kerran, Jamani kertoi lukeneensa kirjan kannesta kanteen ja olleensa siitä äärimmäisen otettu. Helenius kiitti kiitoksista ja vetäisi seuraavasta narusta. ”Tiesin, että Jamani oli lähdössä juhannuksena Tammam-vaimonsa kanssa Tanskaan ja sieltä edelleen Grönlantiin keskiyön aurinkoa ihailemaan. Ehdotin, että pariskunta jättäisi Tanskan väliin ja tulisi Suomen Lappiin, jossa keskiyön aurinko oli vielä kauniimpi kuin Grönlannissa. Samalla matkalla voitaisiin käydä tapaamassa muutamia suomalaisen yhteiskunnan ja elinkeinoelämän johtohenkilöitä.”

Jamani nielaisi syötin. Kuukautta myöhemmin, juhannusaattona 1979, Lap­piin pyyhälsi suomalais-arabialainen delegaatio, jossa matkaisäntinä toimivat Nesteen toimitusjohtaja Uolevi Raade ja varatoimitusjohtaja Kai Hietarinta sekä kauppa- ja teollisuusministeri Ulf Sundqvist ja Suomen Saudi-Arabian­suurlähettiläs Kai Helenius.

Juhannuspäivänä konkkaronkka pöllähti Kultarantaan. Siellä vieraat otti vas­taan hyväntuulinen Urho Kekkonen. ”Jamani pahoitteli Kekkoselle, että hän taitaa viedä presidentiltä aivan liian paljon aikaa. Kekkonen vastasi, että eihän hänellä muuta olekaan kuin aikaa: ’minä olen nyt lomalla’. Vierailun päätteeksi Kekkonen vielä kutsui Jamanin talvella Suomeen hiihtämään”, Helenius muistelee.

Kai Hietarinta vuorostaan muistaa, miten hän joutui Kultarannassa yllät­täen tulkin tehtäviin. ”Jostakin syystä Kekkonen ei halunnut puhua Jamanin kanssa englantia, ja kun meillä ei ollut mukanamme virallista tulkkia. kään­nöstehtävät annettiin minulle. Ja tietysti Kekkonen käytti aivan mahdottoman monimutkaisia kielikuvia. Siinä piti sitten sekunnin murto-osissa päättää, kuinka esimerkiksi juohevan muheva sanotaan englanniksi.”

Kultarannasta siirryttiin Nesteen vierasmajalle Kustavin Juusluotoon. Siellä maisemat olivat arabivieraiden mielestä, jos mahdollista, vielä tyrmäävämmät kuin Naantalissa. Hiukan vieraita kuitenkin häiritsi se, että he eivät olleet hoksanneet pakata mukaansa olosuhteiden vaatimia ulkoiluvarusteita. Erityisesti se harmitti korkokengissä rantakallioilla kompastellutta Jamanin vaimoa.

Jossakin vaiheessa Uolevi Raade ilmoitti, että Juusluodossa kaikkien henki­löiden, niin isäntien kuin vieraiden, tulee aina käyttää Nesteen virallista verryttelypukua. ”Raade ojensi verkkarit myös Jamanille. Jamani antoi ymmärtää, että ihan kivat, mutta kiitos ei. Hän ei tehnyt elettäkään vetääkseen niitä päälleen. Mutta Raade pysyi jyrkkänä, ja niin vain Saudi-Arabian öljyministerikin esiintyi kohta Nesteen vihreässä verryttelyasussa”, Helenius sanoo.

Yötään Jamanien ei sentään tarvinnut missään siskonpetissä viettää. Heidät majoitettiin nimenomaan heitä varten pystytettyyn mökkiin. Hyvin siellä taidettiin viihtyä: vahinko tai ei, mutta yhdeksän kuukautta myöhemmin Jamaneille syntyi vauva.

Helenius epäilee, että Jamani saattoi ottaa vähän nokkiinsa Raaden Juusluodossa pitämistä verkkarisulkeisista. ”Minusta tuntuu, että Jamani maksoi potut pottuina Raaden vieraillessa seuraavan kerran Saudi-Arabiassa. Hän nimittäin järjesti illalliset residenssissään Jeddassa, ja siellä tyyli on se, että vieraat noutavat ruokansa buffet-pöydistä ja hakeutuvat sen jälkeen istuinpaikoille. Kun illalliset olivat alkamassa, Jamani kuljetteli vieraitaan yksitellen pitkin salia ja istutti heidät sopiviksi katsomiinsa pöytiin. Raadetta hän ei istuttanut mihinkään.”

Bisnesmielessä Jamanin juhannusvierailu Juusluotoon oli loistoveto. Ministeri antoi illan aikana suomalaisille seikkaperäiset ohjeet siitä, miten Suomi voisi hankkia ilman välikäsiä raakaöljyä Saudi-Arabiasta. Ohjeet purivat hyvin. Puolitoista viikkoa Jamanin Suomen-vierailun jälkeen, keskiviikkona 4. heinäkuuta 1979, Neste allekirjoitti Jeddassa Kai Hietarinnan johdolla sopimuksen, jossa Saudi-Arabia sitoutui toimittamaan Suomeen yhteensä viisi miljoonaa tonnia raakaöljyä seuraavan kahden ja puolen vuoden aikana. ”Viidestä miljoonasta tonnista kertyi kaikkiaan 36,5 miljoonaa barrelia eli keskimäärin 40 000 barrelia päivässä. Sopimusta kasvatettiin vielä saman vuoden syyskuussa niin, että päiväkohtaiseen toimitusmäärään tuli 8000 barrelia lisää. Sen jälkeen saudiöljyn osuus Suomen koko öljyntuonnista nousi noin 20 prosenttiin”, Helenius luettelee. Sopimus oli Nesteelle erittäin edullinen. Yhtiö maksoi saudiöljystä Opecin virallisen hinnan, joka oli barrelia kohti neljä dollaria Iranian Lightin listahintaa halvempi.

Jukka Saastamoinen: Brezhnevin katoksessa. WSOY 2008.