Koodinimi Jukka
Toimittajakonkari teki tilinpäätöksen lempiaiheestaan vakoilusta.
3
MIN
Suomen Kuvalehti kokeilee uutta koneääntä. Jos haluat, voit antaa palautetta äänen laadusta täältä.
Tutkivana toimittajana Helsingin Sanomissa työskennellyt Jukka Rislakki kiinnostui 1970-luvulla CIA:n toiminnasta Kuubaa vastaan.
”Sitten huomasin, että paljon jännittävämpiä asioita tapahtuu täällä lähellä”, 78-vuotias Rislakki sanoo.
Vasemmistolaiselle Love Kirjat -kustantamolle laadittu kirja CIA (1978) oli provosoiva jysäys.
Kohta tiedettiin, että Rislakki aikoo käydä käsiksi myös suomalaiseen vakoiluun. Suojelupoliisin Seppo Tiitinen ja itse Urho Kekkonen hermoilivat keskenään, mitä paljastuu.
”Mutta eivät he minuun olleet yhteydessä ja kysyneet”, Rislakki sanoo.
Toimittaja oli itsekin joutua vakoilun kohteeksi. ”Bob” Yhdysvaltain lähetystöstä yritti suostutella musiikkikriitikko Seppo Heikinheimoa tutkimaan Rislakin pöytälaatikkoa yöllä Hesarin toimituksessa.
Rislakki on tehnyt monta tiedustelua sivuavaa kirjaa. Helmikuun lopussa hän julkaisi uutuusteoksen Tiedustelu ja vakoilu. Se on laaja yhteenveto ja päivitys.
”Yritän uudella kirjalla myös korjata virhearvioitani”, hän kertoo.
Rislakin mukaan varhaisia teoksia haittasivat huono lähdepohja ja -kritiikki. Valpon arkistokaan ei ollut vielä auki.
”Painotin turhan paljon jenkkien hommia”, Rislakki myöntää.
Voi kysyä, olisiko Suomessa toisaalta voinut edes penkoa KGB:tä syvältä. Älymystössä näyttää vallinneen ajattelutapa, jossa CIA oli paha ja KGB ei niin paha.
Rislakin nykyinen puoliso, latvialainen Anna Žīgure saapui Helsinkiin suurlähettilääksi 1991. Yksipuolisuus alkoi karista viimeistään silloin Rislakin silmistä. Pariskunta asuu Jurmalassa Latviassa.
”Annan suvussa on putki Latvian traagisiin tapahtumiin liittyviä kohtaloita. Oli itse asiassa kova koulu, kun jouduin vastakkain näiden tosiasioiden kanssa.”
Rislakki sanoo tehneensä Tiedustelu ja vakoilu -kirjaa oikeastaan jo vuosikymmeniä.
”Ukrainan sota näyttää selvästi, miten vakoilu ja tiedustelu ovat muuttuneet”, Rislakki sanoo. ”Venäjän tiedustelutaustainen presidentti on tehnyt yllättäviä virheitä.”
Uutta tietoa teoksessa on Suomen tiedustelun ulkomaansuhteista, mutta kaikki vanhakin leikkautuu läpi.
”Olen haastatellut kahta CIA:n entistä johtomiestä. Toinen oli varma, että Kekkonen oli Neuvostoliiton agentti, toinen oli sitä mieltä, että Kekkonen ei ollut.”
CIA:n ex-johtaja William Colby oli se, joka ei uskonut Kekkosen agenttiuteen.
Toimittajakonkari kuvailee Suomen uusia tiedustelulakeja eurooppalaisittain onnistuneiksi. Niistä päätettäessä ”sotilastiedustelu esiintyi julkisuudessa hyvin etevästi”.
Viestikoekeskuksen oikeusjutun iso julkisuus taas ihmetyttää jutun paperit lukenutta Rislakkia.
Oikeutta on käyty Helsingin Sanomien artikkelista, joka käsittelee salaisista salaisinta Viestikoekeskusta.
”Mielenkiintoisemmat tiedot Viestikoekeskuksesta löytyivät jo Edward Snowdenin vuodoista.”
Rislakki itse – yllätys! – oli ensimmäinen toimittaja, joka on kirjoittanut Viestikoekeskuksesta, 1980-luvulla.
Hänelle ei myönnetty laitosta edes olevan, mutta varoitettiin kuitenkin vakavista seurauksista, mikäli kirjoittaa.
”Upseerit ovat vihaisia tästä aiheesta. Olen haastatellut heitä. Eräskin kenraali kysyy, kuvittelevatko toimittajat olevansa Jeesuksesta seuraavia.”
Koska tiedustelu otetaan jossain kevyemminkin, Rislakilta tavataan udella, kuka on Suomen James Bond.
”Bond voisi olla salaperäinen Bertel Mårtenson. Mårtenson jopa putsasi Monacon kasinoilla aika hyvin pelipöydän.”
Jukka Rislakki ei aio enää kirjoittaa tietoteoksia.
Toimittaja oli 1970-luvulla Suomen Sarjakuvaseuran ensimmäinen puheenjohtaja. Sarjakuvat saattoivat tarjota vastapainoa raaoille aiheille.
”Mutta piirsin jo alle kouluikäisenä poliittisia pilakuvia Nikita Hruštšovista ja ydinaseista. Myös mielenosoituksista, koska olen kotoisin Jämsänkoskelta, missä oli vahva poliittinen liike.”
Ukrainan sota sai tarttumaan taas pilapiirroskynään. Aiheet ovat ”paljolti Putinia”. Rislakki julkaisee piirroksiaan tällä erää vain Facebookissa.
Jukka Rislakki: Tiedustelu ja vakoilu. Opit, operaatiot, agentit. 477 s. Docendo, 2024.