Jukka Behm: Dr. Mumbai
Lue katkelma Jukka Behmin palkitusta romaanista Dr. Mumbai.
8:49
Sinä kuolet.
Sama toistui kahden tyhjän rivin jälkeen englanniksi, kömpelösti: U are Ded.
Lastenpsykiatri Satish Rao istui työhuoneensa toimistotuolilla ja tarkisti viikonlopun sähköposteja. Oli maanantaiaamu, kellonaika näyttöpäätteen alapalkissa vaihtui kymmentä vaille yhdeksäksi.
Hänellä oli vielä hetki aikaa.
Vain yksi uusi viesti. Ja vain kaksi lausetta: Ensimmäinen suomea, toinen huonoa englantia. Niiden kirjoittaja ei ollut maininnut nimeään.
Viestin lähettäjän kohdalla näkyi Hotmail-päätteellä varustettu rypäs konsonantteja ja numeroita, taiteilijanimi, josta oli vaikea päätellä mitään.
Viestin aihe: NlA. (Otsikkolaatikko jätetty tyhjäksi.)
Sinä kuolet.
(Tyhjä rivi.)
(Tyhjä rivi.)
Uare Ded.
Siinä kaikki. Suomenkielinen toteamus ei ollut mikään uutinen. Satish tiesi kuolevansa, tietysti. Hän oli 34-vuotias, ja sen ikäinen ei enää kuvittele itsestään liikoja. Nuorena hän oli ollut kuolematon, sillä nuoren kuuluu olla, mutta harha luulot olivat karisseet. Hän oli miettinyt kuolemaansa, totta kai. Miettiminen merkitsi tunnustamista. Kuolemattomuus säilyy niin kauan kun sitä ei ajattele.
Satish nojautui tuoliinsa, nosti kyynärpäänsä käsinojille.
Sinä kuolet.
Sähköpostiviesti oli ilmeinen uhkaus. Keneltä? Siitä ei Satishilla, kuolemattomuusharhansa hyljänneellä lastenpsy kiatrilla ollut aavistusta.
U are Ded.
Englanninkielinen jatko oli lisätty ehkä siltä varalta, ettei hän ymmärtäisi suomea. Lause oli hämmentävä. Sä oot kullut, Satish väänsi suomennokseksi.
Sana You oli lyhennetty U:ksi, mutta muuten englanti oli hakusessa. Ehkä kirjoittaja kärsi kiireestä tai lukihäiriöstä. Keskittymishäiriöstä.
Sinä olet kuollut.
Ei, en ihan vielä, vaikka en kuolematon olekaan.
Jukka Behm: Dr. Mumbai. Tammi 2007.