Oman aikansa Elmo

Jari Järvelä (s. 1966) on romaaneissaan Klik (Tammi 2020) ja Aino A. (Tammi 2021) erikoistunut entäpä jos -ajatusleikkeihin ja miestensä varjoon jääneisiin naisiin. Mustanhumoristinen veijaritarina Rakastan Eva Braunia sujahtaa luontevasti tähän joukkoon. Jo siksikin, että müncheniläisen valokuvausliikkeen myymäläapulaisesta Obersalzbergin natsikylään ampaiseva nimihenkilö on hulluna kaitafilmikameroihin. Hänen mielitiettynsä herra Susi – eli meidän tuntemamme Adolf Hitler – taas hahmottelee itselleen rinnakkaiselämää nuoruutensa Linzin kaupunginarkkitehtinä.

Romaanin nyt-hetken tapahtumat sijoittuvat Järvelälle ominaisesti Kotkan seudulle. Johanna on kolmevitonen omakustannekirjailija, tai äitinsä mukaan ”mestarilojuja” ja ”sarjaepäonnistuja”. Krooninen rahapula ja myttyyn mennyt parisuhde painavat, kirjalliset haaveet ovat vaihtuneet pesukoneiden ja autojen käyttöoppaiden suomentamiseen.

Vaikka elämä olisi kuin Maustetyttöjen biisissä, Johannalla on valttikorttinsa: oppivuodet Helsingin Saksalaisessa koulussa ja mummon opettama goottilainen kaunokirjoitustyyli sütterlin. Siis juuri sama, jota Eva Braun (1912–45) käytti päiväkirjoissaan. Niitä on tallella parikymmentä sivua Yhdysvaltain kansallisarkistossa.

Kun Johanna tapaa koulukaverinsa Lisen ja tämän miehen, toisen maailmansodan memorabilialla pimeää kauppaa käyvän Martinin, huijausjuoni on valmis. Miljoonat siintävät mielessä.

Järvelän ajatus ihmisluonnosta on pessimistinen. Ihmiset uskovat mitä haluavat, aina vain ja uudestaan.

”Alempikastinen” Eva on herra Sutta 23 vuotta nuorempi, natsijohtajien rouvat pitävät häntä tyhjäpäisenä blondina, jalkavaimona tai sihteerikkönä.

Johannan reippaasti fabuloimissa uusissa päiväkirjoissa Evan piilevät vahvuudet pääsevät esiin. Hänestä kuoriutuu oman aikansa Elmo: huimapäinen alppihiihtäjä, uimari ja voimistelija, joka tähtää myös Hollywoodiin. Vapise Leni Riefenstahl, jota kohtaan Eva kokee repiviä mustasukkaisuuden puuskia.

Evan ja herra Suden rakkaudessa on kyse kahden taivaanrannanmaalarin liitosta. ”Toinen halusi valloittaa maailman tulella ja verellä ja toinen uima-altaassa, pujottelurinteessä ja valkokankaalla.”

Vuosiin 1935–38 keskittyvä kirja irvailee 2020-luvun julkkiskulttuurille. Herra Sutta ei vielä tunneta vaahtosuisena agitaattorina tai bunkkeroituneena hermosairaana. Päinvastoin, mainio seuramies ja bestseller-kirjailija ”–– kiertelisi nykyaikana Slusheissa pitchailemassa ideoitaan ja pääsiäisenä Levin laskettelurinteillä verkostoitumassa ahkerasti.” Hän kelpaisi lifestyle-lehtiin päihteettömänä kasvissyöjänä, turkistarhauksen vastustajana ja ulkoilmaelämän puolestapuhujana.

Juhani Peltosen Elmon (1978) lisäksi mieleen tulee väkisinkin toinen saman vuosikymmenen merkkiteos, Veikko Huovisen Veitikka (1971). Kuten Huovinen aikanaan, Järvelä kehottaa nauramaan pikkumaisille diktaattoreille ja totalitarismille.

Rakastan Eva Braunia muuttuu loppuaan kohden ripeäotteiseksi rikostarinaksi. Johanna samastuu ”verisiskoonsa” ja feikkipäiväkirjoihinsa. Ruumiita tulee kuin wagnerilaisessa murhenäytelmässä.

Romaani vihjaa, että meissä kaikissa asuu pieni Eva tai pieni herra Susi. Tylsän arjen keskellä elävät äkkirikastumisen, maailmanmaineen ja elämää suuremman draaman haaveet. Voi olla pienistä ja sattumanvaraisista asioista kiinni, keiden haaveet pysyvät järjellisissä mitoissa, ketkä taas janoavat Sturm und Drangia ja valkoista satiinimekkoa. 

Jari Järvelä: Rakastan Eva Braunia, 324 sivua, Tammi, 2023.

Teksti on julkaistu alun perin Parnasso-lehden numerossa 2/2024. Parnasson voit tilata täältä.

.