Timo Tuomisen toinen työ

Timo Tuominen tunnetaan näyttelijänä. Hänellä on ollut vakiopesti Kansallisteatterissa yli 20 vuotta. Parhaillaan hän näyttelee Angels in Americassa.

Siinä sivussa Tuomisella on ollut isoksi kasvanut hanke. Hän on suomentanut noin sata Jacques Brelin laulua, esittänyt niitä konserteissa ja julkaissut niistä seitsemän levyä.

”Törmäsin Brelin musiikkiin ensimmäisen kerran Varkauden teatterissa 1989. Lauloin paria laulua Laulusi elää, Brel -musiikkinäytelmässä ja kiinnostuin niiden teemoista.”

Belgiassa syntynyt Brel (1929–1978) muutti Pariisiin vuonna 1953 ja teki uransa lähinnä Ranskassa. Hänestä tuli chanson-musiikin suurin tähti.

Pitkään aikaan Tuominen ei oikein uskaltanut ryhtyä musiikkiin, vaikka Brel pysyi mielessä. Vuonna 2011 Kansallisteatterin kellariin avattiin Lavaklubi, jonne Tuominen teki ensimmäisen Brel-esityksensä. ”Kokosin sen illan lähinnä Liisa Ryömän käännöksistä. Se oli suosittu ja aloin penkoa lisää. Tajusin, kuinka paljon ja kuinka hyviä tekstejä Brelillä oli. Ei auttanut kuin ryhtyä tekemään.”

Tuomisen mielestä esimerkiksi Ryömän käännös Porvarit-laulusta oli hyvä, mutta hän olisi painottanut sitä vähän eri tavalla. Hän käänsi uusiksi ensin yhden säkeistön ja sitten koko kappaleen.

Sillä tiellä Tuominen on edennyt pitkälle. Brelin tuotannosta Tuomisella on kääntämättä enää muutama kymmenen kappaletta.

Hän kieltää itseään ajattelemasta, että nekin pitäisi suomentaa, ettei työstä tulisi suorittamista. Kukaan tuskin yllättyy, jos loputkin kääntyvät.

Brel-työtä on tehty öisin ja lomilla.

Kääntämisestä tuli Tuomisen mukaan koukuttava homma, kun hän yritti miettiä, mitä laulut tarkoittivat Brelille ja mitä ne merkitsevät nyt hänelle ja tälle ajalle.

”Jo Varkaudessa sodanvastaiset laulut potkivat kovaa”, Tuominen muistaa.

”Brelillä oli sotatraumoja lapsuudestaan. Fernand ja Kyyhkynen kertovat koskettavasti sodassa kuolleista. Kun lauloin Fernandia 2013–2014, mietin, onko se enää ajankohtainen. Mutta pian Ukrainassa alkoi pyöriä pieniä vihreitä miehiä.”

Uusimmassa konsertissa Rendez-vous avec Brel on 23 kappaletta, joita Tuominen ei ole esittänyt aiemmin. Monien teemat sopivat tähän aikaan.

Yksi uusista käännöksistä on Korpralli von Palli(ton). Tuominen sanoo, että kappaleen päähenkilö on ”urpo fasisti”, joka ei tajua, minkä puolesta huutaa.

Korprallin perään Tuominen pani Saapuisipa kansalainen -kappaleen. Siinä toivotaan poliittista päättäjää, joka ymmärtäisi rakkautta.

”Kun Brel lauloi, hän paljasti sielunsa. Hän sanoo asiat hienosti, ei paasaa. Monet kappaleet ovat vielä hauskojakin.”

Yllättävää kyllä Tuomisella ei ole musiikkitaustaa, ei edes nuoruuden bändejä. Hän esittää lauluja vahvasti eläytyen.

Taustalleen Tuominen on saanut erinomaisen yhtyeen: Tomi Rikkola (kitara, busuki ja alttoviulu), Jori Huhtala (kontrabasso), Tuomas Timonen (rummut) ja Marko Roininen (piano ja haitari). Tuominen on alkanut soittaa kitaraa joissakin kappaleissa.

Brel-tapahtumat ovat Tuomisen mielestä esityksiä eivätkä konsertteja.

”Laulu on kuin näytelmä tai kohtaus”, hän sanoo.

”En erottele näyttelemistä ja laulamista. Samoin kuin näyttelemisessä pääasia on, että asia välittyy eikä kuulostanko hyvältä. Mutta Brel ei ole minulle rooli, ei ollenkaan.”

Tuominen kuulostaa kyllä oikein hyvältä. Hän toteaa itsekin, että ajan mittaan bändin kanssa työskentely on käynyt varmemmaksi. Ammattimuusikot pysyvät ketterästi hänen impulsiivisten tulkintojensa mukana.

”Joka ilta joku asia menee pieleen, kun elää hetkessä, mutta ei niistä kukaan piittaa. Roso saa pysyä mukana. Sitten kun ei enää huvita vetää täysillä, ei ehkä tarvitse laulaa ollenkaan.”

Viime aikoina Tuominen on ryhtynyt esittämään Brelin trubaduurikappaleita jopa soolona kitaran kanssa. Hänelle oli kova juttu saada kutsu esiintymään kääntäjien ja tulkkien liiton juhlassa. 

Timo Tuominen: Rendez-vous avec Brel. Kansallisteatterin Lavaklubi (Läntinen teatterikuja 1, Helsinki) 24.4.