Esihistoria löytyi mummolasta
Veikko Nuutinen viimeisteli trilogiansa näytelmällä, jossa mummo elää menneessä ja pojalla on kiire tulevaan.
3
MIN
Alun perin Veikko Nuutisen näytelmä Mammal piti nähdä KOM-teatterissa. Lauri Maijala tilasi sen sinne, kun oli vielä KOM-teatterin johtaja.
Tammikuun 24. päivä Mammal saa kuitenkin ensi-iltansa Lahden kaupunginteatterissa, jota Maijala on johtanut vuoden 2024 alusta.
Kun Nuutinen aloitti teatterin dramaturgina saman vuoden syyskuussa, hän toi näytelmän mukanaan. Nyt Mammal esitetään isolla näyttämöllä. Katsomopaikkoja on yli tuplasti enemmän kuin KOM-teatterin nyt jo entisissä Kapteeninkadun tiloissa.
Nuutinen sanoo, ettei ole miettinyt ison laitosteatterin tarvetta täyttää penkkinsä.
”Olen mä vähän miettinyt sitä, millaisen energian suuri näyttämö vaatii. Se näytelmä on kuitenkin aika intiimi.”
Mahtuu siihen tosin myös ufoja ja äkillisiä luonnonilmiöitä.
Mammal kertoo viimeisiä teinivuosiaan elävästä pojasta ja muistisairaasta karjalaismummosta, jonka luokse poika tulee 1990-luvun lopulla. Poika pummii mummoltaan rahaa, ja kaksikko puhuu toistensa ohi.
Näytelmä liikkuu kahdella aikatasolla. Kun poika palaa mummolaan aikuisena, mummoa ei enää ole, vaikka nyt poika olisi valmis käymään hänen kanssaan oikeita keskusteluja.
”Ensin yritin kirjoittaa näytelmää, joka olisi sijoittunut esihistorialliseen aikaan, mutta en osannut mennä viidentuhannen vuoden päähän. Nyt esihistoria on se mummo”, Nuutinen kertoo.
Mammal täydentää näytelmien On isis (2018) ja Vanhempainilta (2022) aloittaman vanhemmuustrilogian. Ensimmäisessä mies ahdistuu tulevasta isyydestään, ja toisessa isä pohtii vanhemmuuden ideaalia.
Vanhan ihmisen näkökulma on Nuutiselle uutta.
”Siinä oli semmoinen henkilökohtainen kulma, että isäni kuoli pari vuotta sitten. En oikein osannut ottaa vastaan hänen hiipumistaan, vanhuuden heikkoutta ja haurautta. Minusta tuntui, että olen jotenkin paha ihminen, kun en tuntenut enemmän myötätuntoa häntä kohtaan.”
Kun Nuutinen opiskeli dramaturgiaa Teatterikorkeakoulussa, opiskelijoilla oli mummouteen liittyvä vitsi.
”Jos joku oli tehnyt jotenkin tylsän esityksen, siitä puhuttiin mummoteatterina.”
Nuutista ei tunneta mummoteatterista. Hänen juhlituin teoksensa, vuoden parhaan näytelmän Lea-palkinnolla palkittu Pasi Was Here (2016), oli päähenkilön epämukava sukellus lapsuuteen, josta yksi ponnisti helsinkiläiseksi hipsteriksi ja toinen päätyi itsemurhaan. Mammaliin Nuutinen on kirjoittanut turvallisen mummolan, mutta siinäkin päähahmojen sisällä hiertää.
”Ehkä siinä oli jotain sellaista, että kun on ollut koronaa ja sotaa, niin hain mummolasta jotain turvapaikkaa. Sellaista ’täällä ei mikään uhkaa’ – paitsi ehkä omat demonit.”
Nuutisen mukaan ilman mummoa näytelmän poikaa ei olisi olemassa, ”mutta ei ehkä myöskään meidän teattereita”, hän lisää. Teattereiden katsomot ovat täynnä mummoikäisiä naisia.
Nuutisen pesti Lahdessa kestää neljä vuotta, mutta siinä ajassa ehtii hänen mukaansa vain vähän. Näytelmien kirjoittaminen on hidasta, ja esityksistä sovitaan vuosia aikaisemmin.
”Jos haluaisi isomman rakenteellisen muutoksen, se vaatisi vähintään kymmenen vuotta.”
Myös Mammalissa aika on keskeinen teema. Sukupolvien välinen kuilu piirretään erona kokemuksellisessa ajassa. Tylsistynyt poika odottaa koko ajan jotain tapahtuvan, mummo taas muistelee menneitä ja jaksaa odottaa radion äärellä kolme tuntia kuullakseen Kuurankukan.
Historian kerroksetkin ovat läsnä. Avauskohtauksessa aikuinen poika katsoo muinaista kämmenen kuvaa Astuvansalmella.
Samoista kalliomaalauksista Nuutinen vaikuttui itsekin. Ne olivat hänelle eräänlainen merkki varhaisista taiteen tekijöistä.
”Oli mahdottoman juurruttavaa ajatella, että olen sitä samaa jatkumoa, joka jatkuu vuosituhansia myös minun jälkeeni. Ja samalla yksittäisellä Veikko Nuutisella ei kauheasti ole merkitystä siinä vuosituhantisessa jatkumossa.”
Veikko Nuutinen: Mammal. Ohjaus: Minna Harjuniemi. Lahden kaupunginteatteri (Kirkkokatu 14) 24.1.–16.5.