Ei pidä lannistua
Ilkka Taipaleen mukaan on olemassa kolme yhteiskuntamallia: sorto, sekasorto ja sosiaalipolitiikka.
4
MIN
Minulla on vauhti päällä, Ilkka Taipale intoilee.
”Elän uudestaan 1960-lukua.”
Sillä Taipale viittaa omaan aktiivisuuteensa.
”Kalevalan ja Ateenan jälkeen on ollut neljä suurta aikakautta: renessanssi, valistus ja 1960-luku – sekä tuleva. Ja sitä tulevaa tässä nyt teemme.”
82-vuotiaalla Taipaleella on monta roolia: pasifisti, psykiatri, poliitikko, aktivisti. Tarmokkaalla vaikuttajalla on koko ajan hankkeita ilmassa ”kuin kiinalaisella kokilla lautasia” – nytkin kymmenkunta. Pari päivää ennen Suomen Kuvalehden haastattelua Taipale saapui Intiasta, jossa hän kävi valmistelemassa Suomessa tänä vuonna järjestettävää kansainvälistä suurta seminaaria vanhojen ihmisten asemasta sotien ja ilmastokriisin maailmassa.
Voidaan katsoa, että 1960-luvun radikalismin myötä Suomessa kulttuuri ja älyllisyys nousivat kukoistukseen. Noin yleisesti Suomessa ei eletä uutta 1960-lukua, Taipale näkee.
”Ilmapiiri Suomessa on tällä hetkellä erittäin ankea.”
Taipaletta ei kuitenkaan turhauta se, että sotia riittää – vaikka hän on tehnyt koko elämänsä työtä maailmanrauhan saavuttamiseksi. Nyt valtion tukia on viety rauhanliikkeen eri järjestöiltä.
”Maailmanrauha on seitsemän sukupolven projekti”, hän sanoo.
”Ei pidä lannistua. Jos sitä ei koeta vielä minun elinaikanani, ehkä lapsenlasteni eläessä.”
Väkivallan määrä on maailmassa laskeva trendi, mutta ”kupruja tulee”, Taipale kertoo.
”Esimerkiksi EU on ollut suuri rauhanprojekti, sillä se on vähentänyt sotia Euroopassa merkittävällä tavalla.”
Taipaleen kirjallinen aktivismi on nyt koottu esseekokoelmaan Sinisilmäinen pasifisti – kirjoituksia seitsemältä vuosikymmeneltä. Uusimmat tekstit on kirjoitettu viime vuonna.
Rauhan vaatimuksen lisäksi Taipale on pitänyt esillä vähäosaisten asioita ja uurastanut alkoholistien, asunnottomien, vankien, mielisairaiden ”ja muiden puolustuskyvyttömien eteen”, kuten kirjassa muotoillaan.
”On olemassa kolme yhteiskuntamallia: sorto, sekasorto ja sosiaalipolitiikka”, Taipale kertoo.
”Sorrolla saadaan sekasorto kuriin, sosiaalipolitiikalla sorto.”
Sinisilmäinen pasifisti ilmestyi Rosebud-kustantamon Ruusunpiikki-sarjassa. Rosebudin julkaisusarja jatkaa Tammen vuonna 1968 käynnistämän Huutomerkki-sarjan perinnettä. Teokset ovat pamfletteja, jotka ovat tarttuneet yhteiskunnallisiin kipukohtiin.
”Jokainen pessimisti näkee ruusussa piikin, mutta jokainen optimisti piikissä ruusun”, Taipale selittää.
Taipale oli kansanedustajana vuosina 1971–1975 ja 2000–2007. Eduskunta on jäänyt taakse, mutta Taipale on edelleen mukana parlamentaarisessa politiikassa, Helsingissä puolueensa Sdp:n kaupunginvaltuutettuna.
Taipale pitää kunnallispolitiikkaa tärkeänä vaikuttamiskanavana ja aikoo olla mukana myös vastaisuudessa.
”Lopulta ehdolla vaaleissa on tuhkauurnani.”
Kunnallispoliitikko on rauhanliikkeen veteraani, joka olisi mielellään ollut mittelemässä valtakunnanpolitiikassa, kun Suomea liitettiin Natoon.
Kysyttäessä, kuinka Taipale olisi äänestänyt, jos hän olisi ollut kansanedustaja, vastaus tulee mietittynä.
”Todennäköisesti olisin äänestänyt Natoon liittymistä vastaan. Mutta se on jossittelua.”
Hän kertoo, että rauhanliikkeellä on rajan ylittävät kontaktit, myös diktatuureihin Venäjällä, Iranissa ja Pohjois-Koreassa, ja että ne ovat väkevät.
Vaikka sitä voi olla vaikea nähdä juuri nyt, aseistariisunta on pidemmän päälle ainoa mahdollisuutemme, Taipale muistuttaa.
”Pasifismia voi olla absoluuttista tai tarkoituksenmukaista.”
Taipaleen suuri tavoite on varustelukierteen kääntäminen ”aseistariisunnan kierteeksi”.
”Se ei voi onnistua yhteisellä sopimuksella, vaan valtioiden on saatava se käyntiin yksipuoleisilla päätöksillä”, hän uskoo.
”Aloitteentekijän on itse oltava valmis ensin myönnytyksiin, kuten tehtiin ydinaseiden vähentämisen yhteydessä.”
Taipale ei pelkää nykyistä Venäjää.
Rauhanliike on Venäjän käynnistämää sotaa vastaan, kuten se Sinisilmäinen pasifisti -kirjan teksteissä dokumentoidusti vastusti esimerkiksi Yhdysvaltojen sotaa Vietnamissa.
Nuoruudessaan aktivisti joutui arvojensa vuoksi oikeuteen.
”Kun kieltäydyin 1960-luvulla aseista, reserviupseeriveljeni kirjoittivat lehtien yleisönosastoon sanoutuen symbolisesti irti minusta – kolme päivää ennen kuin olisin joutunut vankilaan.”
Nykyään veljekset ovat Taipaleen mukaan hyvissä väleissä.
”Kun yksi veljistäni täytti 60 vuotta, onnittelin häntä sanoen, että meillä on kaikilla on sama päämäärä, mutta eri keinot – läpi ei tulla.”
Ilkka Taipale: Sinisilmäinen pasifisti. Kirjoituksia seitsemältä vuosikymmeneltä. 240 sivua. Rosebud, 2024.