Metsä ­leikkaussalissa

Valokuvataiteilija Ilkka Halson teossarjoissa näkyi aivan vuosituhannen vaihteessa yksittäisiä puita rakennustelineiden katveessa.

Seuraavaksi niissä näkyi jylhiä havumetsiä, koskia ja jäkäläisiä kallioita, joiden ylle levittäytyi kuvankäsittelyllä lisättyjä kuvitteellisia rakennustelineitä. Jälkimmäistä vaihetta edustaa Halson ehkä tunnetuin ­teos Kitkajoki (2004).

Kuvaus- ja kuvankäsittelytekniikat jatkoivat kehittymistään. Kymmenisen vuotta sitten Halso alkoi valaista alkusyksyisiä metsiä, niittyjä ja kansallispuistoja ylhäältä päin salamavaloilla, joita hän viritti drooneihin. Vuonna 2020 hän korvasi salamat voimakkailla led-heittimillä.

Valonsäteet ovat kuvissa armottoman kirkkaita kuin leikkaussalin lamput.

Kuvista on syntynyt vuodesta 2016 al­kaen muun muassa sarja nimeltä Maiseman anatomia ja nyt Lahden Malva-museon uusi näyttely Maiseman tasot. Kuvissa näkyvä kirkas keinovalo johdattaa ajatukset kirurgintarkkaan viipalointiin ja kokoonkursintaan.

Hieman vastaavia toimenpiteitä Halso tekee digikuviin tallentamilleen maisemille.

”Yksi yö kuvausta, kaksi kuukautta tietokoneella”, Halso kiteyttää tekemisensä.

Halso koostaa keskimääräisen teoksensa sadoista yksittäisistä valokuvatiedostoista. Häivyttää droonien kuvajaiset ja varjot, mustaa taivaat kauttaaltaan.

Lahden näyttelyä varten kuvat on tulostettu yli kahden metrin leveyteen ja kiinnitetty akryylilevyyn, joka lisää kirkasta, hyperterävää vaikutelmaa.

Näyttelyssä on esillä myös Halson uusi aluevaltaus, videoteokset vuodelta 2024. Ne ovat kuin liikkuvia versioita näyttelyn still-kuvista, koska ne hieman yksinkertaistetusti ilmaisten ovat Halson valokuvia diaesityksinä.

Yhdelläkään videolla, yhdessäkään valokuvassa ei näy yhtään ihmistä tai tunnistettavaa eläintä. Teokset tuntuu silti luontevalta nähdä tutkielmina ihmisen ja luonnon suhteista, koska taiteilijan työ ja valinnat ovat niissä niin selvästi läsnä.

Kuvissa näkyy silkkaa luonnonkauneutta, ja niissä viitataan muuhunkin kuin valokuvateknologiaan. Näyttelyn teos Kumpareet, Pallastunturi – räjäytyskuva (2016) koostuu samankaltaisista viipaleista kuin teknisten kaavapiirrosten alatyyppi, joita kutsutaan räjäytyskuviksi.

Mitä valokuvataiteilija haluaa teoksillaan sanoa?

”Kyllä näissä kerrotaan ihmisen ja luonnon suhteesta”, Halso toteaa.

”Siitä, että ihmisellä on tapa katsoa luontoa tieteen tai hyödyntämisen näkökulmasta.”

Ilkka Halso syntyi vuonna 1965 Lahden kyljessä Orimattilassa ja asuu siellä myös nykyään. Koulutukseltaan Halso on maisteri Taideteollisesta korkeakoulusta, joka nykyään tunnetaan Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakouluna.

Halso valmistui Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen osastolta vuonna 1992, ennen kuin osa talon valokuvaopiskelijoista alkoi saada julkisuutta Suomessa ja ulkomailla Helsinki School -brändin alla.

Hänen cv:ssään on pari näyttelyä Berliinissä, Helsinki School -taustaisessa Gallery TaiK Personsissa.

Valokuvataiteilijan edellinen museonäyttely oli Orimattilan taidemuseossa vuonna 2021. Hänen viisivuotinen taiteilijaprofessorin apurahakautensa kesti vuoden 2024 loppuun.

Malvassa nähdään yhtä aikaa Halson näyttelyn kanssa esittävää maalaustaidetta kolmekymppiseltä Kaarlo Staufferilta, joka on tätä ennen herättänyt kiinnostusta Helsingin kärkikastin gallerioissa.

Näyttelynsä oheistekstissä Ilkka Halso myöntää, että maisema on liian kokonaisvaltainen elämys vangittavaksi suorakaiteen muotoisen kuvan pintaan. Se ei kuitenkaan ole estänyt häntä yrittämästä yhä uudelleen.

Pohjois-Suomen metsissä tulee harvoin vastaan ketään, joka ihmettelisi drooneja ja valoja keskellä yötä, mutta entä Etelä-Suomen peltoaukeilla? Näyttelyssä on pari peltomaisemaa.

”Täkäläiseen luonteenlaatuun kuuluu, ettei olla huomaavinaan”, Halso kuittaa. 

Ilkka Halso: Maiseman tasot. Malva-museo, Panimogalleria (Päijänteenkatu 9, Lahti) 6.4.2025 asti.