Ilahduttavan räikeä purkaus – Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset -elokuva on poikkeuksellisen aito kotimainen
Arvio: Hannaleena Hauru sekoittaa teinitarinaa, lastenelokuvaa ja aikuisten surrealismia.
Erikoinen nimi antaa elokuvasta melko täsmällisen käsityksen. Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset on virheitä ja rosoa rakastava kertomus tyttöjen haaveista ja arjesta.
Varhaisteinikuvauksena se tuntuu tunnetasolla poikkeuksellisen aidolta. Suomalaisena elokuvana taas se on muodoltaan ilahduttavan räikeä purkaus.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Hannaleena Hauru ampuu yli, ettei liioittelua voi mitenkään kritisoida.
Banaaleista totuuksista kohtuuttomuuksien runoutta kirjannut Jouko Turkka katsoi maailmaa ja suomalaisuutta kieli- ja mielikuvien tajunnanvirtana, joka pysyy visusti loitolla ohjelmallisista ideologioista. Haurussa on paljon samaa, pois lukien tuhoava aggressio. Tarina tosin alkaa eräänlaisella terrori-iskulla kesähäihin.
Pikkupaikkakunnalla asuvat Satu (Inka Haapamäki) ja Heidi (Rosa Honkonen) harrastavat patriarkaalisuuden vastaisia tempauksia, kunnes Heidi ihastuu jääkiekkoilijapoikaan.
Nimenomaan jääkiekko edustaa tytöille äärimmäistä porvarillisuutta ja konservatiivisuutta.
Ihmissuhdetarinassa ihastuksen kohteen silmäripsien ilmavirta voi kaataa tytön ja sankarin käteen voi yhtäkkiä ilmestyä liekinheitin.
Siinä missä Turkka hengenheimolaisineen tiristäisi reaktioita irvokkuuksilla ja lihallisuuksilla, Hauru tuo kuviin kissanpentuja ja vinksahtaneita populaarikulttuuriviittauksia.
Pahoja hahmoja elokuvassa ei ole ja tytöt joutuvat punnitsemaan asenteitaan. Kun Janni Hussi ja Juhani Tamminen esiintyvät cameo-osissa, ei kyse ole välttämättä heidän julkisuuskuviensa parodioinnista.
Säännöt ovat omat.
On vaikea sanoa, onko elokuva suunnattu nuorille vai aikuisille, vai onko kohdeyleisöä ajateltu lainkaan. Ehkä ei.
Viime vuosien kotimaisissa elokuvissa osaavaa arvaamattomuutta on koettu J-P Valkeapään hysteerisessä road moviessa He ovat paenneet ja Juho Kuosmasen Cannes-palkitussa Hymyilevässä miehessä.
Kaikki kolme soivat erilaisissa sävellajeissa, mutta yhteistä on riippumattomuus leffabisneksen normeista. Hymyilevän miehen tuotti sama firma kuin Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripsetkin, Elokuvayhtiö Aamu.
Haurun elokuva loppuu yhtä purskahtelevasti kuin alkaakin. Olin vähällä kirjoittaa, ettei se täytä dramaturgisia lupauksiaan, kunnes oivalsin, että teos on jämpti juuri tässä: minkäänlaisia lupauksia ei esitetä eikä houkuttimia tuputeta. Säännöt ovat omat.
Anarkistisuuteen kuuluu sopivasti sydämellistä ärsyttävyyttä.
★★★☆☆
Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset elokuvateattereissa.