Skandikartellien kuva

Diamant Salihun kirja kertoo myös poliisijohdon lyhytnäköisyydestä, kirjoittaa Matti Rämö arviossaan.

tietokirja
Teksti
Matti Rämö
2 MIN

Tutkiva toimittaja Diamant Salihu (s. 1983) on ollut ruotsalaisen jengiväkivallan keskeisiä selvittäjiä. Hänen ensimmäinen kirjansa Kunnes kaikki kuolevat piirsi raadollisen kuvan siitä, kuinka lähiöjengien koston kierteet käynnistyivät. Huumekartellit kuuntelussa avaa kansainvälisen huumekaupan mekanismeja. Keskeisiä aineistoja ovat tiedot, jotka viranomaiset saivat rikollisten salaisiksi luulemista viestipalveluista. Enrochatin, Anomin ja Sky ECC:n viestiliikennettä seuraamalla poliisi näki hetken reaa­liajassa, miten huumekauppaa ja murhia suunniteltiin.

Salihu kuvaa toimintaketjuja, joissa Espanjaan, Dubaihin tai Turkkiin paenneet ruotsalaiset rikollispomot etäohjaavat tuhansien huumekilojen salakuljetusta. Logistiikkaverkostoon palkataan eri-ikäisiä, usein hyvin tavallisen oloisia ruotsalaisia.

Reviirikamppailuista ja kunniakiistoista kumpuavien murhatöiden tekijöiksi rekrytoidaan alaikäisiä, usein maahanmuuttajataustaisia nuoria. Murhia koskevan viestinnän arkinen sävy kuvaa hyytävästi pohjoismaisia väkivaltamarkkinoita. Henki on kirjaimellisesti halpaa.

Alamaailman lähteiden suulla Salihu selittää ammattirikollisuuden muutosta. Ennen tabuna pidetty vastustajien sukulaisten surmaaminen on nouseville kartellipomoille tavanomainen siirto. Toisaalta osa uuden polven jengirikollisia kavahtaa tappajiksi opetettujen teinien arvaamattomuutta.

Salihu tarinallistaa massiivista materiaalia parhaansa mukaan. Silti infoähky koettelee hahmotuskyvyn rajoja. Kirjan henkilöluettelossa esitellään 112 nimeä, valtaosin poliiseja ja rikollisia. Ihmisiä ja samankaltaisia rikoksia on niin paljon, että hahmot muuttuvat välillä kasvottomaksi massaksi.

Salihun Turkkiin tekemä tutkimusmatka tuo asiakirjatalkoiden lomaan kaivattua happea. Keskeisen rikollispomon ”Kurdiketun” puhelinhaastattelu erottuu tutkivan toimittajan poikkeusonnistumisena.

Enrochat- ja Anom-operaatioiden hektisten hetkien rekonstruoinnilla käynnistyvä kirja muistuttaa aluksi poliisityön sankaritarinaa. Tunnelma happanee, kun Salihu vetää yhteen, kuinka vähän massiivisetkaan onnistumiset ovat vähentäneet väkivaltaa ja sitä ruokkivaa huumekauppaa. Ruotsalaisen poliisijohdon kyvyttömyys nähdä näiden välistä yhteyttä ja tehdä pitkäjänteisiä suunnitelmia nousevat keskeisiksi teemoiksi.

Lopulta Huumekartellit kuuntelussa muistuttaa kirjan avaussanoissa siteerattua tv-sarjaa Langalla. Sekin kuvaa armottomasti poliisijohdon lyhytnäköisyyttä ja yhteiskunnan haluttomuutta nähdä sosiaalisten ongelmien juurisyitä. 

Diamant Salihu: Huumekartellit kuuntelussa. Suomentanut Tarja Lipponen. 408 sivua. Johnny Kniga, 2024.