Helvi Hämäläinen: Raakileet
Lue katkelma Helvi Hämäläisen postuumina julkaistusta romaanista Raakileet.
Särjetty maailman ikkuna
Helmikuun kuudennen päivän pommituksessa 1944 särkyivät talosta vain jotkin ikkunaruudut, itse talo säilyi aivan eheänä niin kuin muutkin tämän kadun varrella sijaitsevat talot ja saattoi jälleen alkaa elää entistä elämäänsä heti pommituksen jälkeen.
Talon asukkaat olivat tuona yönä seisseet sekavana rykelmänä talon tuetussa kellarissa; pyykkitupa,joka oli varsinainen pommisuoja, oli liian täynnä.
Raitiovaunun kuljettaja, iso lihavahko mies, jolla on suuret lihavat kasvot ja vankka musta pörröinen tukka, on siepannut käsivarrelleen ainoan lapsensa, vuoden vanhan vankan tyttösen. Lapsi on suuri, painava, pyöreäsilmäinen. Se huutaa, kiljuu ja reuhtoo. Isä höpisee sille mielettömiä helliä sanoja ja koettaa kietoa sitä paksuun peittoon, josta lapsi kuitenkin aina uudelleen riistäytyy esiin. Sitä ei tavallisesti ole tuotu kellariin, koska koti sijaitsee toisessa kerroksessa. Ilmatorjuntatykkien jyminä, joka hetki ilmanpaineen vaikutuksesta rytmillisesti auki jysähtävä kellarin ikkuna ja ympärillä seisovien ihmisten tungos kauhistuttavat lasta.
Toinenkin pikkulapsi itkee, sen kori on nostettu pyykkipadan päälle, lapsi on vielä aivan tulipunainen synnytyksen jäljeltä. Nuori äiti, rintamalla olevan kenttäpapin rouva, istuu tuolilla korin vieressä. Lapsen pienuuden vuoksi – sen paino on syntyessä ollut hiukan yli kahden kilon – on sitä syötettävä myös öisin, ja nyt on kello kaksi yöllä, mutta äiti ujostelee nostaa lasta rinnoille en ja ruveta sitä imettämään. Lapsi kirkuu muuttuen yhä sinertävämmäksi …
Vielä tuolla itkee toinenkin lapsi, viisivuotias leveäkasvoinen tyttönen, joka on säikähtänyt, kun hänet on herätetty yöllä unesta. Äiti, rauhallinen ja ystävällinen nainen, on kolmen tyttärensä kanssa kiiruhtanut alas niin nopeasti että nuorin, joka on vastustanut pukemista, on melkein ilkosillaan. Äiti joutuu lopulta ison lapsen raivokkaasta huudosta niin suunniltaan että lyö sitä molemmin käsin – mutta siitä lapsi parkuu yhä enemmän.
Pyykkisoikossa makaa kaksi lasta rinnakkain, he ovat nelivuotiaita pikkupoikia, jotka ovat tuskin heränneet vuoteesta nostettaessa ja nukkuvat nyt nenät aivan kiinni toisissaan kippurassa kuin pienet madot.
Helvi Hämäläinen: Raakileet. WSOY 2007.